Suomen MM-ralli jatkuu lauantaina kahdeksalla erikoiskokeella. Rallit.fi analysoi päivän reitti.
Toyotan Jari-Matti Latvala starttaa johtajana ”Jyskälän” kilometreiltään pisimpään päivään. Lauantain ohjelmassa on 133 kilometriä legendaarisilla sorateillä. Ensimmäinen erikoiskoe alkaa kello 8.08.
Lauantai 3.8.
Lauantaina on vuorossa kisan pisin siirtymä Jämsän eteläpuolelle. Muuhun ralliin poikkeuksellisesti jokainen näistä pätkistä on muuttunut viime vuodesta, yksi jopa kokonaan vaihdettu toiseen.
Lauantain aikataulu
08.08 EK12 Pihlajakoski 1 14,42 km
09.10 EK13 Päijälä 1 22,87 km
10.08 EK14 Kakaristo 1 18,70 km
11.34 EK15 Leustu 1 10,50 km
13.00 HUOLTO Paviljonki
15.08 EK16 Pihlajakoski 2 14,42 km
16.10 EK17 Päijälä 2 22,87 km
17.08 EK18 Kakaristo 2 18,70 km
18.34 EK19 Leustu 2 10,50 km
YHTEENSÄ 132,98 km
Päivän avaa Pihlajakoski, jonka reittiä on uudistettu rankalla kädellä. Nyt pätkän alussa on yhdeksän kilometriä teitä, joilla tuskin koskaan on ajettu rallia edes kyläkisoissa. Amatöörikuvaajan recce-videon erikoiskokeesta voit katsoa tästä.
Pätkän ensimmäiset 4,2 kilometriä ajetaan kapealla pikkutiellä, joka saattaa olla koko rallin haastavin osuus. Keskellä kasvaa ruohoa, ja esiin saattaa kaivautua maakiviä. Nyppylät ovat teräviä ja matkalla on tiukkoja sekä yllättäviä mutkia. Seuraavalle tielle liittyvä risteys on myös salakavalasti jyrkkään alamäkeen kiristyvä.
Toinen tieosuus on keskileveä ja hyväpintainen. Alussa on ahdas talonpiha, mutta muuten meno on jouheaa ja erittäin nopeaa. Pihlajakosken kylässä käännytään valtiontielle sillan kohdalla. Tästä jatkamalla päädyttäisiin viime vuoden pätkän maaliin, mutta nyt käännytään oikealle pienemmälle tielle, joka johtaakin viime vuoden pätkän lähtöön.
Tämä erikoiskokeen päättävä Kärpäntie on ollut eri vuosikymmenien aikana osana kaikkia Pihlajakosken erikoiskokeita, vaikka siihen on liitytty kolmesta eri suunnasta. Se on keskileveää ja pinnaltaan aiempia osuuksia karkeampaa. Kymmenen kilometrin paikkeilla on Ruotsin rallin tyylinen ”ketunlenkki”, jossa muutoin suora osuus muuttuu kolmeksi risteykseksi.
Loppuosa Kärpäntiestä on jouhean nopeaa ja nyppyläistä. Matkalla on oikeastaan vain yksi tiukempi mutka talonpihassa. Maali on nyt ennen aiempien vuosien pätkästä tuttua takapiikkiristeystä. Kun pitkä ja nopea valtiontien osuus on jätetty pois, muuttaa koko pätkä luonnettaan. Oikeastaan tämä muutos koskee koko rallia, sillä koko kilpailussa ei ole enää yhtään muutamaa kilometriä pidempää valtiontien osuutta, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten muodostivat suurimman osan reitistä.
Päijälä on myös Suurajoklassikko, jota on ajettu jo vuosikymmeniä. Tälle vuodelle se on palautettu vuoden 2017 muotoonsa. Sellaisena se on myös rallin pisin erikoiskoe vain 22,87 kilometrin mitassaan. Vain vuonna 1986 on Suomen MM-rallin pisin erikoiskoe ollut lyhyempi, kun Ekojärven erikoiskokeen pituus oli 22,23 km.
Päijälä alkaa jälleen vuonna 2014 esitellyllä Liehuntien osuudella, josta tuli välittömästi moderni klassikko. Tie on alussa keskileveää ja nyppyläistä, eikä ojia ole. Ensimmäiset 1,7 kilometriä on syheröisempää, sitten ajetaan kovempaa ja monet mutkat ovat petollisen yllättäviä.
Tie muuttuu leveämmäksi teknisellä ja runsaasti hyppyjä sisältävällä mäntykangasosuudella viiden kilometrin paikkeilla. Kilometrin päästä ajetaan taas todella kovaa, ja 7,7 kilometrin kohdalla on yksi koko rallin isoimmista hypyistä.
Seuraavaksi käännytään leveälle ja hyväpintaiselle valtiontielle. Rytmi on nyt rauhallisempaa ja jouheampaa alun hektisyyteen verrattuna. Tältä tieltä löytyy ”Ogierin paikka”, joka varmasti tulee keräämään jälleen runsaasti yleisöä vetoliinoineen.
Tuplaristeys sillan yli Päijälän kylässä aloittaa klassisen Päijälän osuuden, joskin se ajettiin 70-80-luvulla aina toiseen suuntaan. Tie on hyväpintainen, leveä ja nyppyläinen. 16 kilometrin kohdalla tulee erityisen paljon hyppyjä sisältävä osa, joka muistuttaa hieman Ouninpohjaa.
Seuraavaksi käännytään pienten metsäteiden lenkille, joka lisättiin reitille vuonna 2017 viime hetkellä shikaanin välttämiseksi. Parin risteyksen lisäksi osuudelta löytyy tiukkoja paikkoja, kuten Teemu Suninen kaksi vuotta sitten näytti.
Tiukasta takaviistoristeyksestä palataan Päijälän vanhalle osuudelle. Pian seuraa ”Hännisen paikka” talonpihassa, ja sen jälkeen lasketellaan todella kovaa viimeiset kaksi ja puoli kilometriä.
Tässä muodossa Päijälä sopii erinomaisesti nykyautoille, sillä näyttävyyttä riittää, mutta vauhti ei kasva liian missään kohtaa liian kovaksi. Vastaavasti pätkälle ei ole tarvinnut lisätä kuin yksi lyhyt pikkutielenkki. Lisäksi rytminvaihdoksia tulee taas muuallakin kuin risteyksissä.
Kakaristo sisältää jälleen osan Ouninpohjan reittiä. Se sai viime vuonna lopukkeeksi Hassintien osuuden, ja tälle vuodelle startti on siirretty Rapsulantielle. Tällaisena pätkä onkin lähes täysin sama kuin Rapsula vuosina 1996-1997.
Edelliseen Päijälään verrattuna rytmi on nyt selkeämmin ison ja pienen tien välillä vaihtelevaa. Kakaristo on myös Moksin lisäksi rallin ainoa erikoiskoe, jolla on kaksi erillistä pitkää ison tien osuutta.
Pätkän alku on nyt melko kapeaa mutta hyväpintaista nopeahkoa metsätietä. Puolivälissä on risteys, jonka jälkeen seuraa sarja kiperiä mutkia, joissa autonsa kaatoivat niin Markku Alen kuin Malcolm Wilsonkin vuonna 1986.
2,7 kilometrin jälkeen liitytään viime vuoden Kakariston reitille, joka on tuttua myös Ouninpohjan erikoiskokeelta. Tämä tie on leveää, eikä kutosta pienempiä vaihteita tarvita ennen yleisön täyttämää Kakariston risteystä.
Kakaristossa ajettava maalaistie on melko kapeaa, mutta sillä on oikeastaan vain yksi tiukempi mutka ja keinotekoinen Tommin hyppy ennen ysikymppiristeystä ja kiihdytystä kohti metsää.
Tämä Pitkäjärventien osuus tunnetaan Ouninpohjan pikkutienä. Metsässä tie kapenee ja muuttuu röykkyisemmäksi sekä teknisemmäksi. Osuuden loppupuolella vauhtikin hidastuu tiukemmissa mutkissa.
Lopulta neulansilmäristeys johdattaa erikoiskokeen leveälle Hassintielle, jolla on paljon korkeuseroja ja doseerattuja mutkia. 16,5 kilometrin kohdalla vastaan tulee kuuluisa voimalinjamutka.
Voimalinjamutkan jälkeen seuraava osuus on hieman syheröisempi. Loppuosa pätkästä tosin ajetaan sitten todella kovaa huikeissa maisemissa.
Päivän neljäs pätkä on Leustu, joka korvaa viime vuoden Tuohikotasen. Leustu on ollut rallin vakiokalustoa vuodesta 1987 lähtien, mutta nyt sitä ei ole ajettu sitten vuoden 2014.
Leustulle tunnusomaista on ollut aina, että pätkä koostuu monesta eri tieosuudesta. Risteyksiä on tänä vuonnakin paljon, vaikka osa niistä on etuviistoja tai jopa suoria. Suuri osa pätkästä ajetaan melko kapealla yksityistiellä, mutta ei erityisen hitaasti.
Tämän vuoden Leustun reitti on muuten sama kuin viisi vuotta sitten, mutta lähtö on nyt 400 metriä aiemmin melko kapealta maalaistieltä. Uudella osuudella on ysikymppiristeys ja ahdas talonpiha. Vuoden 2014 startin jälkeen seuraa jälleen risteyskäännös samankaltaiselle tielle.
Risteyksen jälkeen on syheröisempi osuus, sitten isoja hyppyjä. Kolmen kilometrin paikkeilla tulee lyhyt osuus, jossa tie pehmenee, ojat loppuvat ja puut ovat todella lähellä. Maukkaiden metsätiemutkien kautta tullaan yhteen Leustun tunnetuimmista paikoista, Saakosken tuplaristeyksiin. Tämän jälkeen ajetaan reilu kilometri leveää ja nopeaa tietä ennen kuin puikataan kapeammalle tielle hämäävästi mutkan ulkokurvista, kuten tältä videolta näkyy.
Pätkän loppuosa on teknisempää ja kulkee ahtaiden maatalojen pihapiirien läpi. Lopulta takaviistoristeyksestä käännytään leveälle Leustuntielle 750 metrin matkalle, jossa saa pitää kaasun pohjassa alusta loppuun.
