Samalla pelastui autotehdas konkurssilta. Vatanen oli tosin menettää henkensä jo ennen voittoon päättyneiden Jyväskylän Suurajojen alkua.
On kulunut 40 vuotta siitä, kun ranskalainen autonvalmistaja Peugeot koki varsin konkreettisesti sen, millainen vaikutus rallin MM-sarjassa menestymisellä saattaa olla. Autotehdas hoippui jo konkurssin partaalla, sillä autot eivät menneet kaupaksi tarpeeksi rivakkaa tahtia.
Merkillä oli kuitenkin yksi ässä hihassaan; 205-malli, josta oli tuleva Peugeot’n pelastaja.
Vaadittiin osallistuminen rallin MM-sarjaan, johon Peugeot toi keväällä 1984 ensimmäisen kehitysversion 205 T16 -mallinimeä kantavasta ralliautosta.
Kuljettajaksi oli palkattu Ari Vatanen, joka kolmea vuotta aiemmin oli ensimmäisenä suomalaisena yltänyt rallin maailmanmestaruuteen.
Auton debyytti Korsikalla toi neljännen sijan myöhemmin tallipäällikkönä tunnetuksi tulleen Jean-Pierre Nicolas’n käsissä, mutta kun Vatanen pääsi auton rattiin, alkoi tulosta tulla.
Vatanen pyssytti 205:llä voittoon Suomessa, San Remossa ja Iso-Britanniassa.
Oli kuitenkin lähellä, etteivät Vatasen ja kartanlukija Terry Harrymanin elämät päättyneet Urjalan maisemissa, Suurajojen ennakkotutustumisjaksolla.
Vatanen kertaa tapahtumia uusimmassa Hanaa!-lehdessä.
– Se oli hyvin pienestä kiinni, että olen tässä kertomassa tuon vuoden Suurajo-tapahtumista. Minun ja Terryn kuolema oli hiuskarvan – jos senkään – varassa.
Kyseisellä luonnehdinnalla Vatanen viittaa tapahtumiin Raitoon erikoiskokeen maalin jälkeen. Kyseisellä paikalla oli tuolloin vielä vartioimaton tasoristeys, jota kaksikko lähestyi Peugeotillaan, keskenään samalla jutellen.
Sivutieltä tulleen auton kuljettaja ei saanut Vatasta havahtumaan täyttä vauhtia lähestyneeseen tavarajunaan. Pelastukseksi koitui kartturi Harrymanin kiljahdus, kun pohjoisirlantilainen käänsi sattumalta päänsä junan tulosuuntaa kohti.
– Näky oli järkyttävä. Oli kuin hirviö olisi pyyhkäissyt ylitsemme. Ilman Terryn kiljahdusta olisin ajanut suoraan tasoristeykseen, ja olisimme jääneet junan alle. Kuolema oli todella lähellä, Vatanen muistelee Hanaa!-lehdessä.
