Kankkunen on piipahtanut entisen kartanlukijansa Nicky Gristin haastattelussa tämän Youtube-kanavalla. Gristiä kiinnosti etenkin se, mistä kaikki alkoi ja miten Kankkusesta kasvoi rallilahjakkuus, joka voitti lopulta neljä maailmanmestaruutta.
Kankkunen, kuten niin monet muutkin rallikuskit, aloitti ajamisen jo varhain. Isän kanssa mentiin jo hyvin nuorena ajamaan jääradalle.
– Isällänikin oli kiinnostusta ajaa jääratakisoja ja muistan, että siihen aikaa meillä oli Escort. Olin ehkä 11- tai 12-vuotias, kun voitin hänet ensimmäisen kerran jääradalla samalla autolla. Olin siihen aikaan jo riittävän pitkä, jotta yletin polkimille, Kankkunen muisteli varhaisia aikojaan auton ratissa.
Tappio omalle pojalle otti isä Pekka Kankkuselle koville.
– Voitin hänet ja hän sanoi minulle: ”En usko tätä. Me ajetaan huomenna uudestaan”. Ajoimme uudestaan ja voitin hänet uudestaan, Kankkunen naurahti.
Isä veti pojan ”tuplamestaruudesta” omat johtopäätöksensä.
– Jos sinä voitat minut, niin ehkä minun aikani on ohi ja ryhdyn opettamaan sinua ajamaan. Sinä piru vie voitit minut ja minä olen kuitenkin ajanut 150 jääratakisaa ja osaan kyllä ajaa, Kankkunen kertoi isänsä todenneen.
Kankkunen on maanviljelijän poika, kuten niin monet muutkin rallikuskit. Kankkusen mukaan siitä on ollut korvaamatonta hyötyä hänen urallaan.
– Maatilan pojilla on aina selvä etulyöntiasema, kuten Tommilla (Mäkinen), Marcuksella (Grönholm) tai minulla. Ajat siellä ruohonleikkureita, traktoreita, autoja ja mitä tahansa, mikä liikkuu eteenpäin, Kankkunen totesi.
– Joten sinulla on parempi tilanne kuin jollakin walesilaisella pojalla ja kaupungissa asuvalla. Se auttaa, jos olen ihan rehellinen. Ja tiedäthän sinä Suomen tiet. Meillä on paljon sorateitä ja lumiteitä. Mutta totta kai täytyy olla myös lahjakas, Kankkunen jatkoi.
Ralliuransa Kankkunen aloitti Eskilstunan rallissa vuonna 1978. Suomalainen oli Ruotsissa täysin ylivoimainen ja voitti luokkansa varsin selvästi.
– Meidän lähtönumeromme oli 63 tai jotain ja sijoitumme kokonaistilanteessa kuudenneksi ja voitin junioriluokan puolen tunnin erolla, Kankkunen totesi ja sai Gristin puhumaan suomea.
– Kyllä lähtee!
Ja kaksikko nauroi makeasti päälle.
Voit katsoa koko haastattelun jutun alta.
