Lauantai on torstain lisäksi ainoa päivä, kun kuljettajat voivat käyttää viime vuodesta tuttuja nuotteja. Päivä on myös harvinaisen pitkä, sillä 160 erikoiskoekilometriä on sääntöjen sallimat maksimit yhdellä renkaanvaihdolla sekä pisin lauantaipäivä Suomen MM-rallissa sitten vuoden 2010.
Yksikään erikoiskokeista ei ole erityisen pitkä, mutta toisaalta lyhyitä pätkiäkään ei ole. Perjantaihin verrattuna pätkät ovat kokonaisuudessaan hitaampia – pikkuteitä on selvästi enemmän, mutta toisaalta niin myös isoa valtiontietä.
Lauantai 5.8.
Lauantain aikataulu: 08.05 EK11: Västilä 1 (18,94 km) 09.05 EK12: Päijälä 1 (20,19 km) 10.05 EK13: Rapsula 1 (20,56 km) 11.05 EK14: Vekkula 1 (20,65 km) 13.17 Huoltotauko Paviljonki 15.35 EK15: Västilä 2 (18,94 km) 16.35 EK16: Päijälä 2 (20,19 km) 17.32 EK17: Rapsula 2 (20,56 km) 18.35 EK18: Vekkula 2 (20,65 km)
Västilä on varmasti päivän odotetuin erikoiskoe. Se oli erottamaton osa 90-lukujen Suurajoja, vaikkei olekaan ollut mukana enää vuoden 2001 jälkeen. Tähän suuntaan pätkää ajettiin viimeksi vuonna 1994.
Pätkä on varmasti lauantain nopein. Se edustaa klassista Pirkanmaan alueen tietyyppiä – hyväpintaista ja reilusti doseerattua tietä, joka kääntyy jatkuvasti. Korkeuseroja ja nyppyjä on, muttei juurikaan isoja hyppyjä. Tämän vuoden reitin voi nähdä tällä videolla aina 6:46 asti.
Puolivälissä rytmiä rikotaan kiertämällä kuivuri, minkä jälkeen jatketaan todella nopeaa osuutta, johon sisältyy yksi asvalttimutka. Lopussa käännytään hieman pienemmälle, mutta silti vauhdikkaalle tielle, jolla on pari tiukkaa mutkaa. Pätkän loppua on nyt jatkettu hieman pidemmälle kuin aiempina vuosikymmeninä, minkä ansiosta pätkä päättyy hyppyyn hakkuuaukealla.
Päijälä on ottanut paikkansa modernin Jyskälän lauantaissa ja on niin kuljettajien kuin yleisönkin mieleen. Nykyisen muotonsa pätkä sai vuonna 2014, kun siihen lisättiin uusia teitä etelän suunnasta. Loppuosa on klassista Päijälää, joskin eri suuntaan ajettuna kuin 70-80-luvulla.
Kuuntele alta Rallipodin tuorein jakso, jossa ruoditaan tulevaa Suomen MM-rallia ja Kalle Rovanperän tulevaisuutta! Voit kuunnella sen myös Spotifyssä täältä. Muista pistää Rallipodi tilaukseen! Juttu jatkuu upotuksen alapuolella.
Ensimmäinen tieosuus on vauhdikasta mutta teknistä, ja siihen sisältyy myös paljon hyppyjä. Seuraava leveä valtiontien osuus kääntyy koko ajan ja sisältää yhden rallin suosituimmista katselupaikoista tiukassa oikeassa, joka vuosi toisensa perään yllättää aina jonkun kuskin.
Päijälän kylässä ylitetään asvaltoitu silta ja jatketaan vanhalle Päijälän osuudelle, jossa riittää vauhtia, mutkia ja hyppyjä. Hieman ennen maalia käväistään vuonna 2017 mukaan otetulla pehmeällä ja kapealla pikkutielenkillä.
Lopuksi pikkutielenkiltä palataan vielä hetkeksi Päijäläntielle. Pätkä päättyy talonpihaan, jossa Juho Hänninen kaatoi Hyundain vuonna 2014.
Vaikka Ouninpohjan alueella on ajettu jo vuosikymmenen verran vuosittain erilaisia pätkiä, on tämän vuoden Rapsula täysin sama kuin viime vuonna.
Aluksi ajetaan Rapsulan yksityistie, jolla Markku Alenin voittohaaveet valuivat kirjaimellisesti ojaan vuonna 1986. Sitten liitytään Ouninpohjan isolle tielle muutamaksi kilometriksi kovavauhtiselle osuudelle.
Kakariston ikonisen risteyksen jälkeen kaasutellaan maatilan läpi kapeampaa tietä ja pompataan ”Tommin hypystä”. Helppouteen ei pidä kuitenkaan tuudittautua, sillä vuorossa on rallin pisin pikkutieosuus, joka on yllättänyt viime vuosina esimerkiksi Craig Breenin, Oliver Solbergin, Jari-Matti Latvalan ja Kris Meeken.
Pätkän lopulla palataan taas isolle tielle hetkeksi. Viimeiset kuusi kilometriä on lähinnä täysiä ajamista ja risteyksiä, joista ensimmäinen asvaltilla. Viimeinen pienen tien osuus on vielä hieman teknisempi.
Vekkula oli viime vuoden uutuus, vaikkakin osa siitä oli tuttua aiemmilta vuosilta. Se oli myös viime vuoden rallin hitain metsäerikoiskoe huolimatta pitkistä nopeista osuuksista.
Alun tekninen osuus oli jo viime vuonna tuttua Leustun viimeisimmästä versiosta vuodelta 2019. Ensimmäisen kahden ja puolen kilometrin matkalla on kuusi risteystä. Sen jälkeen ajetaankin neljä ja puoli kilometriä täysiä, ensin isommalla ja sitten pienemmällä tiellä. Seuraava metsäautotie on jo teknisempi, mutta vielä nopea, toisin kuin 10,2 kilometrissä alkava pehmeä metsäautotie.
Viimeiset kahdeksan kilometriä kaasutellaan vauhdikasta ja jouheaa Ehikin tiestöä, jolla Kalle Rovanperä käväisi ojassa viime vuonna. Näillä teillä riittää nyppyjä, mutta vähemmän hyppyjä. Tässä näkyy kuitenkin yksi niistä.
Katso alapuolelta Suomen MM-rallin perjantain iltapäivän erikoiskokeiden parhaat palat.
