Quantcast

Legendaarinen ”Jyskälä” tekee vihdoin paluun – tämä kaikki sinun pitää tietää Suomen MM-rallista

Kuva: Toyota Gazoo Racing
Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp

Tänä vuonna Jyväskylän MM-ralli ajetaan poikkeuksellisesti lokakuussa, joten luvassa on ainutlaatuinen syksyralli, jossa pimeyttä ja kosteutta on enemmän kuin heinäkuussa. Rallit.fin reittiasiantuntija esittelee Suomen vauhdikkaan MM-sorarallin erikoiskokeet. 

Reitti itsessään on kompakti, sillä 287 pätkäkilometriä ja shakedown ajetaan kahdessa ja puolessa päivässä. Vain noin neljännes reitistä on tuttua vuodelta 2019, kun taas miltei kolmannes on uutta tai ajalta ennen nykykuljettajien uran alkua. Painotus on edelleen pienillä teillä, mutta silti lopputuloksena lienee kauden nopein MM-ralli.

Suomen MM-ralli jäi viime vuonna kokonaan ajamatta pandemian vuoksi, mutta nyt rallifanit pääsevät viimeisen kerran ihastelemaan WRC-autojen menoa legendaarisilla sorateillä. Ensi vuonna MM-sarjan pääluokassa ajetaan Rally1-luokituksen autoilla, jotka on varustettu hybridiyksiköillä.

Artikkeli on julkaistu alunperin It Gets Faster Now! -blogissa.

Perjantai 1.10.

Jyväskylän MM-ralli ajetaan Rovaniemen tapaan tiivistetyssä muodossa. Ralliautoja ei startata ennen perjantaiaamun shakedownia, kun taas varsinainen kilpailu alkaa iltapäivällä 89 erikoiskoekilometrillä Jyväskylän länsi- ja eteläpuolilla. Kaikki metsäpätkät ajetaan eri suuntaan kuin vuonna 2019, joten edelliskerran nuotteja ei voi hyödyntää.

Perjantain aikataulu:

08.01 Testierikoiskoe Vesala 4,04 km
13.38 EK1 Harju 2,31 km
14.36 EK2 Ässämäki 1 12,31 km
15.26 EK3 Sahloinen-Moksi 1 21,37 km
16.18 Renkaanvaihto Petäjävesi
17.08 EK4 Ässämäki 2 12,31 km
17.58 EK5 Sahloinen-Moksi 2 21,37 km
19.00 EK6 Oittila 19,75 km
YHTEENSÄ 89,42 km

Testierikoiskoe on edelleen Vesala kuten vuodesta 2018 lähtien, mutta nyt siis eri suuntaan ajettuna. Lähtö on todella leveällä ja nopealla tiellä, jonka pinta on ”torpparin asvalttia”. Tähän suuntaan Vesalaa ajettiin myös 1990. Tällä videolla näkyy kohdassa 38:51 aivan pätkän ensimmäiset mutkat.

 

1,2 kilometrin kohdalla käännytään kapealle mutta todella nopealle metsätielle. Seuraava risteys puolestaan on oikaistu tälle vuodelle loivemmaksi. Se johtaa toiselle melko leveälle ja nopealle tielle, jolla on vain yksi tiukahko mutka ennen maalia. Vesala lienee koko viikonlopun nopein erikoiskoe. Se on hyvä testierikoiskoe, mutta hyppyjä ja teknisiä mutkia tulisi olla enemmän, jotta se edustaisi paremmin rallin luonnetta.

EK1/15 Harju on jälleen kerran rallin ainoa yleisöerikoiskoe, kuten aina vuodesta 2014 lähtien. Tätä tuttua kaupunkierikoiskoetta on ajettu aina Suurajojen alkuvuosista lähtien. Nykyiseen muotoonsa pätkä muuttui vuonna 1987, joskin loppua lyhennettiin, kun pätkä palasi reitille vuonna 2014. Lisäksi kadut ovat muuttuneet siellä täällä ja shikaaneja on lisätty. Viimeisin muutos on pätkän alussa Yliopistonkadulla, jossa kaistat ovat muuttuneet kapeammiksi ja rotvallien reunustamiksi.

 

EK2/4 Ässämäki on rallin tuoreinta materiaalia. Näillä teillä ei ole MM-rallia ajettu ennen vuoden 2016 Halisen EK:ta. Nyt loppuosa onkin sama kuin tuolloin, kun vuosien 2018-2019 pätkä on käännetty ympäri. Alkuosaa tosin ei ole koskaan ajettu tähän suuntaan.

Ässämäki on melko nopea, vaikkei sillä ajeta kuin yksi lyhyt kiihdytys leveällä valtiontiellä, vaan pätkä koostuu kolmesta kapeammasta ja pehmeämmästä yksityistiestä. Näistä ensimmäinen ja viimeinen ovat sikäli samanlaisia, että ne ovat aluksi syheröisen teknisiä, sitten suoraviivaisen nopeita ilman rytminvaihdosta ilmaisevaa risteystä. Keskimmäinen tie taas on hieman kapeampi ja tekninen, vaikkakin myös nopea.

Andreas Mikkelsen kaatoi Hyundain Ässämäessä vuonna 2018, kun pätkä ajettiin eri suuntaan. Paikka on tämän vuoden pätkällä 7,2 kilometrin paikkeilla, missä mutkat ovat pitkiä ja ojat syviä.

EK3/5 Sahloinen-Moksi on uusi pätkän nimi, ja reitiltään muunnelma viime vuoden Moksista eri suuntaan ajettuna. Tämä pätkä on kuin edellisen pätkän vastakohta – tietyyppejä on paljon, samoin kuin rytminvaihdoksia, ja ne tulevat aina risteyksissä. Tähän suuntaan ajettuna reitti on lähes kaikille kuskeille täysin uutta.

Kuten nimestä voi päätellä, lähtö on nyt tiellä, joka oli osa Sahloisten (ja Surkeen) erikoiskoetta vuosina 1992-1995. Sitten reitti jatkuu samoin kuin Surkee vuonna 2010, jolloin sen reitti oli poikkeuksellisen pitkä.

Sahloinen-Moksi 2021 (punainen) ja Surkee 2010 (turkoosi).

Ensimmäiset 3,9 kilometriä ajetaan kolmella suhteellisen nopealla mutta kapealla yksityistiellä, joista kolmas on muita kapeampi ja pehmeämpi. Ainoa haaste näillä teillä tulee kiperien risteysten muodossa.

Seuraava osuus on yksi rallin kovavauhtisimpia, kun käännytään Moksintielle. Harjumaisemissa ja kahden järven välistä kulkeva valtiontie johdattaa tutummalle Surkeen ja Moksin reitille 7,6 kilometrin kohdalla, mutta nyt siis ajettuna eri suuntaan kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sahloinen-Moksi 2021 (punainen) ja Moksi 2018-2019 (sininen).

Sitten käännytään kohti Surkeejärveä ja pikkuteitä, joista ensimmäinen on muita leveämpi ja helpompi. Sen jälkeen ajetaan kapeampaa ja teknisempää tietä. Risteyksiä on tiheästi, mutta itse tiestökin on haastavaa ajettavaa. 

Pikkutielenkin jälkeen Moksintie muuttuu mutkaisemmaksi ja mukaan tulee nypyn ylityksiä. 14,5 kilometrin kohdalla oleva ”Parkkolan risteys” on suosittu katselualue, minkä jälkeen jatketaan toisella vastaavalla nopealla tiellä muutama kilometri. Lopuksi käännytään vielä kapealle yksityistielle, jolla on paljon jyrkkiä mäkiä, vinoja hyppyjä ja tiukkoja mutkia. 

Yleensä pätkä on jatkunut vielä Petäjävedentielle, mutta nyt maali on jo yksityistiellä. Tämä mahdollistaa kääntymisen pohjoiseen ensimmäisen ja etelään toisen vedon jälkeen.

Pätkän loppupuolisko, eli edellämainittu tuttu Surkeen ja Moksin reitti voidaan nähdä tässä erään harrastelijakuljettajan sisäkamerasta (videon ajassa 0:07-8:27).

 

Kun kaksi ensimmäistä metsäpätkää on ajettu ensimmäisen kerran, vaihdetaan renkaat Petäjävedellä. Samalla on myös aikaa laittaa lisävalot kiinni konepeltiin, sillä pimeä laskeutuu ennen iltahuoltoa.

EK6 Oittila päättää perjantain. Se on rallin ainoa yhteen kertaan ajettava erikoiskoe, kuten kahdessa aiemmassakin Jyskälässä. Tänä vuonna se ajetaan muiden metsäpätkien tapaan eri suuntaan kuin viimeksi. Alkupuolisko on tuttua vuosien 2016 ja 2017 Power Stagelta, mutta loppu on MM-rallissa ennenajamatonta tähän suuntaan.

Lisähaasteena pätkä tullaan ajamaan pimeässä. Suomen MM-rallissa ei olekaan ajettu pimeässä sitten vuoden 1994 (ellei lasketa vuoden 2012 Mynnilän kesäistä hämärää).

Oittila alkaa jouhean nopealta keskileveältä tieltä. Pätkän nimi oli aiemmin Mutanen, ja vuonna 1975 tällä osuudella katkesi nuoren ja lupaavan Ari Vatasen matka ulosajoon johtopaikalta. 41 vuotta myöhemmin tasan sama mutka pilasi Pontus Tidemandin WRC2-palkintopallisijan rallin päätöspätkällä suorassa tv-lähetyksessä.

 

Vuonna 2016 Oittilan uhriksi joutui myös Ott Tänak, kun Fiesta osui kylki edellä kiveen. Tämä tapahtui itse asiassa vain pari mutkaa Tidemandin paikan jälkeen!

 

Tänä vuonna Oittilaan on lisätty pikkutielenkki 4,3 kilometrin kohdalle, juuri ennen kaikkein nopeinta osuutta. Uudet pikkutiet ovat kapeita ja osin pehmeitä. Viimeinen töyssyinen tie ja alamäkiristeys isolle tielle vaikuttaa myös kiperältä.

Oittilan alkuosa 2021 (punainen) ja loppuosa 2018-2019 (sininen). 

Koko pätkän alkuosa ajettiin Korpilahden Talvirallissa vuonna 2020. Uusi pikkutielenkki näkyy tällä videolla kohdasta 2:38 alkaen.

 

Kun nopea osuus päättyy, pätkä kääntyy kapeammille teille peltojen keskelle, kulkien monen risteyksen läpi. Sitten pitkä suora valtiontiellä johdattaa pätkän vaikeimpaan osaan, eli kukkulan ylittävien metsäautoteiden sarjaan. Koko pätkän viimeistä 11,7 kilometriä ei ole ajettu ennen tähän suuntaan.

Lauantai 2.10.

Lauantaina ajetaan tuttuun tapaan Jyväskylästä lounaaseen Jämsän ja Kuhmoisten seudulle. Päivä kattaa yli puolet koko rallin mitasta.

Lauantain aikataulu:

08.16 EK7 Kakaristo-Hassi 1 18,17 km
09.14 EK8 Päijälä 1 22,61 km
10.38 EK9 Arvaja 1 13,49 km
11.28 EK10 Patajoki 1 20,55 km
13.28 Huolto Paviljonki
15.16 EK11 Kakaristo-Hassi 2 18,17 km
16.14 EK12 Päijälä 2 22,61 km
17.38 EK13 Arvaja 2 13,49 km
18.28 EK14 Patajoki 2 20,55 km
20.00 EK15 Harju 2 2,31 km
YHTEENSÄ 151,95 km

EK7/11 Kakaristo-Hassi on myös uusi erikoiskoe nimensä suhteen, ja edustaa tänä vuonna Ouninpohjan aluetta. Pätkän alku on täysin uutta, keskiosa tuttua vuoden 2019 reitiltä ja loppu vuoden 2011 Hassin pätkältä. Tämä on päivän ainoa erikoiskoe, jolla voidaan käyttää yhtään nuotteja vuodelta 2019.

Kakaristo-Hassi 2021 (punainen) ja Kakaristo 2019 (violetti).

Startti on nyt Kakariston alueen maalaisteillä – aluksi kapeaa, sitten leveää – ennen Kakariston risteystä, johon tullaan nyt aivan uudesta suunnasta. Pätkän seuraava osa näkyy tällä videolla ajassa 5:19-9:38.

 

Kakariston risteyksen jälkeen ajetaan peltojen välissä tiellä, jolla on keinotekoinen ”Tommin hyppy”. Kunnon haaste on kuitenkin edessä ”Ouninpohjan pikkutien” muodossa. Se on kapea, tekninen ja röykkyinen, mutta silti nopea. Se muistetaan Marcus Grönholmin rallin pilaajana vuosilta 1998 ja 2003. Vuonna 2019 taas täällä takarenkaansa teloivat Toyota-kuskit Jari-Matti Latvala ja Kris Meeke.

 

Pikkutie päättyy neulansilmäristeykseen ja liittyy Hassintielle. Loput pätkästä voi nähdä tällä vuoden 2011 videolla ajasta 0:25 eteenpäin, mutta maali on tänä vuonna jo kohdassa 4:05.

 

Hassintie on leveää torpparin asvalttia ja mutkat hyvin kallistettuja. Korkeuserojakin on paljon. Tiukka risteys Hassin kylällä johdattaa pätkää länteen kohti Ouninpohjaa. Tämä harvemmin ajettu osuus on myös nopean jouheaa, ja sillä on pari hyvää vinoa hyppyä.

Kakaristo-Hassi 2021 (punainen) ja Hassi 2011 (sininen).

Tällä erikoiskokeella on suorastaan poikkeuksellisen vähän rytminvaihdoksia. Yksinkertaistettuna alkupuolisko on kapeaa ja loppu leveää. Uusi alku on melko helppoa, Ouninpohjan pikkutie teknistä muttei kovin hidasta, ja leveät Hassin alueen valtiontiet nopeita, muttei rallin nopeimmasta päästä.

EK8/12 Päijälä on rallin pisin pätkä vain 22-kilometrisenä, ja myös yksi nopeimmista. Reitti on sama kuin vuonna 2019, mutta eri suuntaan. Tähän suuntaan on viime vuosina ajettu vain vuonna 2016, vaikka 70-80-luvuilla pätkä ajettiin aina nimenomaan tähän suuntaan. Startti tosin on nyt myöhemmin, 1:13 kohdalla allaolevaa videota. Matkalla on nyt myös pikkutielenkki, videon aikaleimojen 2:32 ja 2:45 välissä.

 

Tässä muodossa pätkä alkaa erittäin kovavauhtisena perinteiseltä Päijälän reitiltä – melko leveältä ja kovapohjaiselta tieltä. Juuri kun mutkista tulee tiukempia, käännytään takaviistosti pikkuteille, jotka ovat teknisiä ja kapeita. Teemu Suninen oli lähellä ajaa ulos tällä osuudella vuonna 2017 (eri suuntaan kuin nyt). Tätä pikkutielenkkiä ei ole ajettu aiemmin tähän suuntaan.

 

Kun pikkutielenkiltä palataan Päijäläntielle, se muistuttaa Ouninpohjaa jatkuvine hyppyineen ja vauhdikkaine mutkineen. Päijälän kylässä ylitetään kestopäällystetty silta ja jatketaan erittäin leveälle valtiontielle, jolla tosin on koko ajan pitkiä ja jyrkkiä mutkia. Tältä tieltä löytyy myös erittäin suosittu katselupaikka, jossa on nähty monenlaista tapahtumaa.

Lopussa ajettava Liehuntie ei ole ainakaan pätkän helpoin osuus. Tie on edelleen melko leveää ja nopeaa, mutta reunoilla ei ole ojia. Matkalla on myös muutamia yllättäviä mutkia ja hyppyjä.

EK9/13 Arvaja oli mukana jo vuoden 2020 peruutetulla reitillä. Tätä pätkännimeä käytettiin vuonna 1987, ja samaa tiestöä on ajettu Hassin ja Ouninpohjan osina vuosina 1989-1995.

Pätkän alussa ajettava Kilpijärventie – josta Arvaja 1987 koostui lähes kokonaan, ja jota ajettiin Hassin erikoiskokeella 1992-1995 – on kapea ja pehmeä metsäautotie, jolla on melko paljon korkeuseroja. Se on suhteellisen tekninen, mutta seassa on myös pitkiä suoria, joilla vauhti kasvaa. Ojat – jos niitä sattuu olemaan – ovat täynnä kiviä, joten varaa leveäksi menemiselle ei ole. Tiellä on myös maakiviä, jotka varmasti kaivautuvat esiin toiselle ajokerralle, joka tulee olemaan koko rallin röykkyisin pätkä. Itse asiassa Arvajan toinen ajokerta vuonna 1987 jouduttiin peruuttamaan tien huonon kunnon vuoksi, mutta toisaalta silloin lähtölistalla oli miltei 200 autoa.

Kilpijärventietä on käytetty monesti tehdastallien testeissä. Tässä esimerkkinä Thierry Neuville Hyundailla vuonna 2016.

 

Pätkän loppuosa ajetaan kovapohjaisemmilla ja suurilta osin myös leveämmillä teillä. Kolmen kilometrin matkalle mahtuu neljä risteystä ja kapea silta. Viimeinen tie – jota ei ole ajettu koskaan MM-rallissa – kulkee maatilan läpi ja on yllättävän vaikean oloinen.

EK10/14 Patajoki on uusi pätkä nimensä puolesta, mutta reitiltään suurilta osin tuttua Vaherin ja Himoksen erikoiskokeilta. Viimeksi näillä teillä on MM-rallia ajettu vuonna 2010, joten taas ollaan nykykuskeille uusissa maisemissa. Tällä pätkällä on ehkä enemmän rytmin- ja pinnanvaihdoksia kuin millään muulla tässä rallissa. Toinen veto ajetaan myös jokseenkin pimeässä.

Ensimmäiset kymmenen kilometriä on tuttua Vaherin eri versioista vuosikymmenten takaa. Kolme lyhyttä osuutta ajetaan vauhdikkaasti valtionteillä, ja niiden välissä kaksi pidempää osuutta kapeilla, pehmeillä ja röykkyisillä metsäautoteillä – samankaltaisilla kuin Arvajassa, mutta vielä pienemmillä. Toisinaan ruoho kasvaa keskellä tietä, toisinaan taas ryskytetään kunnostussepelillä. 

Patajoki 2021 (punainen) ja Vaheri 2004 (sininen).

Loppuosa pätkästä on tutumpaa 2000-luvun Himoksen pätkiltä. Nämä metsätiet ovat leveämpiä, jouhevampia ja nopeampia, mutta matkalla on kaksi takaviistoa risteystä ja niiden välissä erittäin kapea ja karkean sepelinen osuus. Erikoiskokeen viimeiset 1,3 kilometriä leveää torpparin asvalttia taas on aiemmin MM-sarjassa ajamatonta.

Vuoden 2010 Himoksen pätkän kanssa yhtenevä osuus näkyy tällä videolla alkaen 2:00. Aikakoodissa 6:27 käännytään siis nyt loivasti oikealle takaviiston vasurin sijasta.

Illan pimettyä ajetaan vielä Harju toiseen kertaan. Tunnelman pitäisi olla kohdillaan pimenevässä syysillassa!

Sunnuntai 3.10.

Sunnuntaina ajetaan Jyväskylän itäpuolella. Pätkät ovat täysin samat kuin vuonna 2019, mutta toisaalta kuljettajat ansaitsevat tässä kohtaa hengähdystauon, sillä perjantaina ja lauantaina on ollut huomattavan paljon uusia osuuksia nuotitettavana. 

Sunnuntain aikataulu:
08.35 EK16 Laukaa 1 11,75 km
09.38 EK17 Ruuhimäki 1 11,12 km
11.01 EK18 Laukaa 2 11,75 km
13.18 EK19 Ruuhimäki 1 (Power Stage) 11,12 km
YHTEENSÄ 45,74 km

EK16/18 Laukaa on suhteellisen moderni erikoiskoe, sillä se ajettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1988. Ensimmäiset vuodet sitä ajettiin samaan suuntaan kuin nyt, mutta vuosina 1992-2017 suunta oli päinvastainen.

Ässämäen tavoin myös Laukaa ajetaan kokonaan keskileveillä yksityisteillä, paitsi että ensimmäiset sadat metrit on vähän kapeampaa. Suurilta osin pätkä on kovavauhtista ja kulmikasta, sillä risteyksiä ja 90 asteen mutkia on useampia. 

Tämä pätkä on ollut viime vuosina murheenkryyni Toyotan tallille, sillä Esapekka Lappi ajoi ulos pätkän lopulla vuonna 2018 ja Kris Meeke lähempänä alkua vuonna 2019. Toisaalta valinta ulosajopaikoille oli sikäli osuva, että autoja ei tarvinnut hinata kuin parikymmentä kilometriä korjattavaksi Puuppolaan!

 

Laukaan erikoiskokeen viimeinen risteys on kolmionmuotoinen. Yleensä pätkä on kulkenut luonnollisinta ja nopeinta reittiä, mutta vuonna 2017 kolmio kierrettiin ”väärältä puolelta” shikaaninomaisesti. Vuonna 2018 ajettiin taas oikotietä, mutta vuodelle 2019 shikaani palautettiin, ja se ajetaan myös tänä vuonna.

Tästä huolimatta Laukaa on luultavasti rallin nopein erikoiskoe. Vuonna 2019 se oli yhtä nopea kuin Päijälä – 130,9 km/h keskinopeutta toisella ajokerralla – mutta uskoisin Päijälän olevan nyt hitaampi, sillä tähän suuntaan pätkä on kuljettajille oudompi. 

EK17/19 Ruuhimäki on jälleen kerran Power Stage. Tämä on jo kolmas kerta putkeen ja viides kaiken kaikkiaan, jos lasketaan myös vuoden 1999 ”tv-erikoiskoe”. Ruuhimäki on myös koko Suomen MM-rallin historian yleisin päätöserikoiskoe – tämä on jo yhdeksäs kerta. Nykyinen versio pätkästä on ollut käytössä vuodesta 2018 asti, mutta lähes sama reitti ajettiin eri suuntaan B-ryhmän autoilla vuonna 1985. 

Pätkän lähtö on melko kapealla mutta nopealla tiellä. Sitten käväistään asvaltilla ja siirrytään osuudelle, jossa on monta kiihdytys-jarrutus-risteys-sarjaa. Vuonna 2019 Gus Greensmith muistutti jarrutuspaikkojen osumisen tärkeydestä.

 

Syheröisempi osuus johdattaa Ruuhimäen valtiontielle, joka on leveää ja hyvin kallisteltua torpparin asvalttia. Lopussa on kuuluisa viiden hypyn sarja, ja sitten käännytään kapealle metsäautotielle, josta puolestaan päästään vuonna 2018 rakennetulle areenaosuudelle. Se on kapeaa ja teknistä, mutta lopussa ajetaan pitkä suora, jossa kerätään vauhtia loppuhyppyyn, joka on mallinnettu Ouninpohjan keltaisen talon hypyn mukaan. Vuonna 2019 hypättiin uskomattoman pitkälle. Miten pitkälle päästään tänä vuonna? Tätä ei kannata missata, sillä ensi vuonna se ei välttämättä ole enää mahdollista uusien Rally1-autojen rajatulla joustovaralla.

Katso alta Suomen MM-rallin ennakko.

[YouPlaySinglePlayer video=”1719,2282,388662″ ap mute]

Lue myös nämä

  • Uusimmat