Jenna Tyllisen vaiheikas kausi sai viikonloppuna jatkoa Orimattila-rallissa. Alkukauden aikana nainen on sukeltanut penkkoihin, kamppaillut niin kaluston kuin omankin tekniikan kanssa sekä yksi tiimin huoltoauto on tuhoutunut peuran kanssa.
Tyllinen lähti Orimattila-ralliin paineettomasti muutaman uuden asian kera. Viereen istui kartanlukijaksi uusi kasvo, F-Rallisarjassa ja Juniori SM:n puolella kovaa vauhtia esittänyt Kim ”Henkka” Forsgren. Kartturillakin oli alla pari haasteellisempaa kisaa, esimerkkinä vauhdikas ulosajo Raisiossa F-sarjan kilpailussa. Toisena uutena asiana Tyllinen sai matkaan kisainsinööriksi Kupla-sarjassa monia vuosia kartturoineen Heta Ravolainen-Rinteen.
Aurinko hymyili kilpaa iloisen tiimin kanssa. Tyllinen lähti pienen jännityksen kera kilpailuun, istuihan nyt vieressä ensi kertaa muu kuin vakituinen kartturi Janne Nieminen.
Ensimmäinen erikoiskoe sujui hieman tunnustellen, kartanlukija toiminut Forsgren tarkkaili kuljettajan tekemistä ja kuljettaja kuunteli kartanlukijan palautetta. Pari seuraavaa erikoiskoetta sujuivat kuljettajakaksikon mieleisellä tavalla, tauolle he saapuivat oman luokan kolmantena, vain 8,5 sekuntia kakkostilasta.
Tauolla ykkösohjaaja kehui vuolaasti kartturilta saatua apua.
– Uskomatonta, mikä apu on, kun tuollaisen nopean kuljettajan istuttaa viereen, loistavia neuvoja saa kaiken aikaa, Tyllinen sanaili.
Kilpailuinsinöörin titteliä kantanut Heta Ravolainen-Rinne totesi tauolla:
– Olen päässyt helpolla, auto on kunnossa ja huoltotiimi huippuiskussa.
Tauon jälkeinen EK5 Huhdanoja muutti tilanteen nopeasti. Erikoiskokeen alkupuolella olleen huomiolla merkityn sillan jälkeinen oikea koitui tiimin Citroen C2R2:n turmioksi. Kuljettajan ajovirheen myötä tapahtunut raju ulosajo päätti kilpailusta nautiskelun.
– En oikein osaa sanoa, mitä siinä tapahtui, perä saattoi hieman karata ja liekö sitten nostin kaasun, Tyllinen kertasi tapahtumia maanantai-iltana.
– Tässä vaiheessa koppakuoriaiseksi ristimämme auto alkoi tietenkin vikuroida rajusti. Saatiin siinä hetkeksi ilmailukärpäsen purema kuin Speden Lentävät luupäät -leffassa konsanaan. Ulkomutkan penkassa oli osumajäljet monen kymmenen metrin päässä toisistaan ja päädyttiin katolleen keskelle tietä. Auton turvakehikko hoiti tehtävänsä, mutta omassa kropassa kehikko hieman kärsi. Oikea solisluu murtui ja Kotkassa vietin sairaalassa yhden yön tarkkailussa. Ei tästä lannistuta, kunhan nainen ja auto on taas parsittu kasaan, niin viivalla ollaan, Tyllinen päättää.
Lähde: Jenna Tyllisen tiedote
