Ennen Audia rallin MM-sarjassa oli edetty takavetoisten autojen voimin. Kehitys oli nostanut moottoritehon jo liki 300 hevosvoimaa, joka ei nelivetoisessa ollutkaan enää kuin vaisu lähtölaukaus tekniselle kehitykselle B-ryhmän aikaan, vuosina 1982–1986.
– Tehoa tuli nopeasti lisää. Muutos oli raju, kun takavetoisessa Escortissa oli parhaimmillaan noin 260 hevosvoimaa.
– Yhtäkkiä tehoa olikin sata hevosvoimaa lisää. Tehoon kuitenkin tottui, koska nelivetoinen auto ei sutinut kuin takavetoinen, Mikkola muisteli Hanaa!-lehden haastattelussa, kotonaan Helsingin Kuusisaaressa.
Nelivetoisuus tuli ralliautoiluun Audin löydettyä tekniikan Jensenin valmistamasta, nelivetoisesta maastoautosta, joka oli varustettu Fergusonin tasauspyörästöllä ja lukoilla.
Vaikka moni veikkaili Mikkolan uran kääntyvän Audin tiimiin liittymällä alaspäin, kävi juuri päinvastoin. Mikkola oli heti vauhdissa autolla, ja voitti Audilla maailmanmestaruuden vuonna 1983, joka oli ainut täysi MM-kausi helsinkiläisen uralla.
– Lehdessä kehuttiin järjestelmän toimivuutta. Siitä sain ajatuksen, että samanlaista ratkaisua voisi kokeilla Audissakin. Etupäähän kehitettiin öljyllinen lukko. Sen ansiosta auto ei pyrkinyt ampumaan jokaiseen suuntaan, vaan voima saatiin pehmeämmin ulos, autoinsinöörin koulutuksen saanut Mikkola tuumaili.
Viimeisen MM-voittonsa Mikkola nappasi Safari-rallista 1987, mutta silloin alla oli A-ryhmän iso 200 Quattro. Mikkola kisaili MM-tasolla aktiivisesti vielä 50-vuotiaana, osallistuen kaudella 1993 ralleihin Subarun ja Toyotan ratissa.
Lue lisää aiheesta Hanaa!-lehdestä.
