Suomen MM-ralli käynnistyy perjantaina, jolloin ohjelmassa on kuusi ensimmäistä erikoiskoetta. Rallit.fin reittiasiantuntija käy läpi perjantain reitin.
Kuljettajat pääsevät heti vauhtiin heti aamusta Vesalan testierikoiskokeella. Kelloa vastaan kilpaillaan ensimmäisen kerran poikkeuksellisesti Harjun kaupunkipätkällä, joka avaa sorakisan iltapäivän puolella.
Kisapäivä päättyy haastavaan koetukseen Oittilan pikataipaleella, jolla lisävalot ovat tarpeen pimeyden vuoksi.
Perjantai 1.10.
Jyväskylän MM-ralli ajetaan Rovaniemen tapaan tiivistetyssä muodossa. Ralliautoja ei startata ennen perjantaiaamun shakedownia, kun taas varsinainen kilpailu alkaa iltapäivällä 89 erikoiskoekilometrillä Jyväskylän länsi- ja eteläpuolilla. Kaikki metsäpätkät ajetaan eri suuntaan kuin vuonna 2019, joten edelliskerran nuotteja ei voi hyödyntää.
Perjantain aikataulu:
08.01 Testierikoiskoe Vesala 4,04 km
13.38 EK1 Harju 2,31 km
14.36 EK2 Ässämäki 1 12,31 km
15.26 EK3 Sahloinen-Moksi 1 21,37 km
16.18 Renkaanvaihto Petäjävesi
17.08 EK4 Ässämäki 2 12,31 km
17.58 EK5 Sahloinen-Moksi 2 21,37 km
19.00 EK6 Oittila 19,75 km
YHTEENSÄ 89,42 km
Testierikoiskoe on edelleen Vesala kuten vuodesta 2018 lähtien, mutta nyt siis eri suuntaan ajettuna. Lähtö on todella leveällä ja nopealla tiellä, jonka pinta on ”torpparin asvalttia”. Tähän suuntaan Vesalaa ajettiin myös 1990. Tällä videolla näkyy kohdassa 38:51 aivan pätkän ensimmäiset mutkat.
1,2 kilometrin kohdalla käännytään kapealle mutta todella nopealle metsätielle. Seuraava risteys puolestaan on oikaistu tälle vuodelle loivemmaksi. Se johtaa toiselle melko leveälle ja nopealle tielle, jolla on vain yksi tiukahko mutka ennen maalia. Vesala lienee koko viikonlopun nopein erikoiskoe. Se on hyvä testierikoiskoe, mutta hyppyjä ja teknisiä mutkia tulisi olla enemmän, jotta se edustaisi paremmin rallin luonnetta.
EK1/15 Harju on jälleen kerran rallin ainoa yleisöerikoiskoe, kuten aina vuodesta 2014 lähtien. Tätä tuttua kaupunkierikoiskoetta on ajettu aina Suurajojen alkuvuosista lähtien. Nykyiseen muotoonsa pätkä muuttui vuonna 1987, joskin loppua lyhennettiin, kun pätkä palasi reitille vuonna 2014. Lisäksi kadut ovat muuttuneet siellä täällä ja shikaaneja on lisätty. Viimeisin muutos on pätkän alussa Yliopistonkadulla, jossa kaistat ovat muuttuneet kapeammiksi ja rotvallien reunustamiksi.
EK2/4 Ässämäki on rallin tuoreinta materiaalia. Näillä teillä ei ole MM-rallia ajettu ennen vuoden 2016 Halisen EK:ta. Nyt loppuosa onkin sama kuin tuolloin, kun vuosien 2018-2019 pätkä on käännetty ympäri. Alkuosaa tosin ei ole koskaan ajettu tähän suuntaan.
Ässämäki on melko nopea, vaikkei sillä ajeta kuin yksi lyhyt kiihdytys leveällä valtiontiellä, vaan pätkä koostuu kolmesta kapeammasta ja pehmeämmästä yksityistiestä. Näistä ensimmäinen ja viimeinen ovat sikäli samanlaisia, että ne ovat aluksi syheröisen teknisiä, sitten suoraviivaisen nopeita ilman rytminvaihdosta ilmaisevaa risteystä. Keskimmäinen tie taas on hieman kapeampi ja tekninen, vaikkakin myös nopea.
Andreas Mikkelsen kaatoi Hyundain Ässämäessä vuonna 2018, kun pätkä ajettiin eri suuntaan. Paikka on tämän vuoden pätkällä 7,2 kilometrin paikkeilla, missä mutkat ovat pitkiä ja ojat syviä.
EK3/5 Sahloinen-Moksi on uusi pätkän nimi, ja reitiltään muunnelma viime vuoden Moksista eri suuntaan ajettuna. Tämä pätkä on kuin edellisen pätkän vastakohta – tietyyppejä on paljon, samoin kuin rytminvaihdoksia, ja ne tulevat aina risteyksissä. Tähän suuntaan ajettuna reitti on lähes kaikille kuskeille täysin uutta.
Kuten nimestä voi päätellä, lähtö on nyt tiellä, joka oli osa Sahloisten (ja Surkeen) erikoiskoetta vuosina 1992-1995. Sitten reitti jatkuu samoin kuin Surkee vuonna 2010, jolloin sen reitti oli poikkeuksellisen pitkä.
Ensimmäiset 3,9 kilometriä ajetaan kolmella suhteellisen nopealla mutta kapealla yksityistiellä, joista kolmas on muita kapeampi ja pehmeämpi. Ainoa haaste näillä teillä tulee kiperien risteysten muodossa.
Seuraava osuus on yksi rallin kovavauhtisimpia, kun käännytään Moksintielle. Harjumaisemissa ja kahden järven välistä kulkeva valtiontie johdattaa tutummalle Surkeen ja Moksin reitille 7,6 kilometrin kohdalla, mutta nyt siis ajettuna eri suuntaan kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sitten käännytään kohti Surkeejärveä ja pikkuteitä, joista ensimmäinen on muita leveämpi ja helpompi. Sen jälkeen ajetaan kapeampaa ja teknisempää tietä. Risteyksiä on tiheästi, mutta itse tiestökin on haastavaa ajettavaa.
Pikkutielenkin jälkeen Moksintie muuttuu mutkaisemmaksi ja mukaan tulee nypyn ylityksiä. 14,5 kilometrin kohdalla oleva ”Parkkolan risteys” on suosittu katselualue, minkä jälkeen jatketaan toisella vastaavalla nopealla tiellä muutama kilometri. Lopuksi käännytään vielä kapealle yksityistielle, jolla on paljon jyrkkiä mäkiä, vinoja hyppyjä ja tiukkoja mutkia.
Yleensä pätkä on jatkunut vielä Petäjävedentielle, mutta nyt maali on jo yksityistiellä. Tämä mahdollistaa kääntymisen pohjoiseen ensimmäisen ja etelään toisen vedon jälkeen.
Pätkän loppupuolisko, eli edellämainittu tuttu Surkeen ja Moksin reitti voidaan nähdä tässä erään harrastelijakuljettajan sisäkamerasta (videon ajassa 0:07-8:27).
Kun kaksi ensimmäistä metsäpätkää on ajettu ensimmäisen kerran, vaihdetaan renkaat Petäjävedellä. Samalla on myös aikaa laittaa lisävalot kiinni konepeltiin, sillä pimeä laskeutuu ennen iltahuoltoa.
EK6 Oittila päättää perjantain. Se on rallin ainoa yhteen kertaan ajettava erikoiskoe, kuten kahdessa aiemmassakin Jyskälässä. Tänä vuonna se ajetaan muiden metsäpätkien tapaan eri suuntaan kuin viimeksi. Alkupuolisko on tuttua vuosien 2016 ja 2017 Power Stagelta, mutta loppu on MM-rallissa ennenajamatonta tähän suuntaan.
Lisähaasteena pätkä tullaan ajamaan pimeässä. Suomen MM-rallissa ei olekaan ajettu pimeässä sitten vuoden 1994 (ellei lasketa vuoden 2012 Mynnilän kesäistä hämärää).
Oittila alkaa jouhean nopealta keskileveältä tieltä. Pätkän nimi oli aiemmin Mutanen, ja vuonna 1975 tällä osuudella katkesi nuoren ja lupaavan Ari Vatasen matka ulosajoon johtopaikalta. 41 vuotta myöhemmin tasan sama mutka pilasi Pontus Tidemandin WRC2-palkintopallisijan rallin päätöspätkällä suorassa tv-lähetyksessä.
Vuonna 2016 Oittilan uhriksi joutui myös Ott Tänak, kun Fiesta osui kylki edellä kiveen. Tämä tapahtui itse asiassa vain pari mutkaa Tidemandin paikan jälkeen!
Tänä vuonna Oittilaan on lisätty pikkutielenkki 4,3 kilometrin kohdalle, juuri ennen kaikkein nopeinta osuutta. Uudet pikkutiet ovat kapeita ja osin pehmeitä. Viimeinen töyssyinen tie ja alamäkiristeys isolle tielle vaikuttaa myös kiperältä.
Koko pätkän alkuosa ajettiin Korpilahden Talvirallissa vuonna 2020. Uusi pikkutielenkki näkyy tällä videolla kohdasta 2:38 alkaen.
Kun nopea osuus päättyy, pätkä kääntyy kapeammille teille peltojen keskelle, kulkien monen risteyksen läpi. Sitten pitkä suora valtiontiellä johdattaa pätkän vaikeimpaan osaan, eli kukkulan ylittävien metsäautoteiden sarjaan. Koko pätkän viimeistä 11,7 kilometriä ei ole ajettu ennen tähän suuntaan.
