Kauden avauskisassa Monte Carlossa McErlean oli ”valovuoden” päässä kärjen vauhdista ja myös WRC2-kuljettajat päihittivät toistuvasti Rally1-debytantin. McErlean on siinä mielessä epäkiitollisessa paikassa ykköskorin kuskina, että mieheltä on vaikea odottaa urotekoja.
Irlantilainen ei nimittäin koskaan onnistunut täysin vakuuttamaan WRC2-luokassa. Ruotsissa erikoiskoeajat Ford Puma Rally1 -autolla olivat kuitenkin osoitus siitä, että suunta on ylöspäin.
Lopulta McErleanin kisa tosin sai ikävän käänteen, kun irlantilainen juuttui sunnuntaiaamun avauspätkällä lumipenkkaan lähes tunniksi. Silti kohentunut vauhti käänsi McErleanin omasta mielestä kauden toisen kisaviikonlopun plusmerkkiseksi. Varsinkin Sami Pajaria ja Martins Sesksia vastaan McErlean pystyi ajamaan vertailukelpoisia pätkäaikoja.
– Se oli rehellisesti sanottuna yllätys. En osannut odottaa sitä. Nyt olimme Skandinaviassa nopeassa rallissa, mutta olimme näyttäneet viime vuonna Latviassa ja Puolassa, ettemme olleet kovin kaukana WRC2-luokan kärjen vauhdista, McErlean huomautti.
– Tämä oli ehdottomasti hyvä itseluottamusboosti ja kertoi, että tietyllä tavalla kuulun tänne.
McErlean oppi Ruotsin kovavauhtisesta kisasta, kuinka pienet marginaalit huipulla ovat. Pienikin epäröinti kostautuu välittömästi.
– Minusta tämä oli iso askel eteenpäin ja kuten sanottua, jollain tavalla tuntuu, että kuulun tänne. Mutta olenko nyt todistanut itseni? Se on iso sana. Tällä tasolla kaikki ajavat aivan täysiä kokoa ajan, ja jos vähänkin nostelet tai epäröit, niin häviät aikaa, McErlean summasi.
– Viikonlopusta pystyin ottamaan paljon hyviä asioita mukaani ja myös sen, mitä seuraavaksi pitää oppia, että pääsee eteenpäin. Meidän on otettava vielä paljon isoja askeleita eteenpäin.
