Saarivaltion seuraavaksi rallitähdeksi oli tyrkyllä Guy Wilks, mutta erinäisten sattumusten kautta hänestä ei koskaan tullut Britannian seuraavaa suurta nimeä.
Wilks taisteli vuonna 2004 paikasta auringossa yhdessä toisen brittikuljettajan Kris Meeken (kuvassa) kanssa. Wilksistä oli tarkoitus tulla Petter Solbergin tallikaveri Subarulle kaudeksi 2005. Wilksin ja Meeken taistelua kuvattiin lennokkaasti ”Britannian taisteluna”.
2000-luvun alkupuolella Colin McRae oli jo kadonnut rallikartalta ja Richard Burns oli traagisesti sairastunut. Wilksin piti olla seuraava lipunkantaja. Wilks ja Meeke kilpailivat molemmat tuohon aikaan WRC:n junioriluokassa.
– Lehdistö oli jo siinä vaiheessa brändännyt meidät nuoriksi Burns–McRae-kaksintaistelun jatkajiksi, Wilks muistelee nyt Dirtfishin haastattelussa.
– Se oli aina hyvä varatarina: kumpi on niskan päällä ja kummalla on nyt etu, Wilksillä vai Meekellä. Sitä huomiota tuli säännöllisesti, Wilks jatkaa.
Nyt tiedetään jo, että kamppailu päättyi lopulta Meeken voittoon. Hän ajoi muun muassa Citroenilla ja Toyotalla ja voitti kaikkiaan viisi MM-rallia.
Wilks oli tehnyt jatkosopimuksen Suzukin kanssa vuodesta 2005 ja taisteli junioreiden mestaruudesta. Kaikki näytti vielä loppukaudesta hyvältä ja Wilks tunsi, että hän ansaitsisi mahdollisuuden pääluokan autolla Subarulla.
– Sanon tämän suoraan: me juniorikuljettajat turhauduimme usein, kun kuulimme, keitä tehdastallit valitsivat ajamaan. Ajattelimme, että ”mitä he ovat tehneet viimeisen kahden tai kolmen vuoden aikana?”, Wilks sanoo nyt.
– Heidät on kaivettu esiin tyhjästä ja laitettu autoon, yhdeksi, kahdeksi tai kolmeksi kilpailuksi – miksi me emme saa mahdollisuutta?, Wilks jatkaa.
Wilks on myöhemmin kuitenkin pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, ettei hän ollut tuohon aikaan edes valmis haasteeseen.
– Nyt jälkeenpäin katsottuna on selvää, ettemme olleet välttämättä vielä tarpeeksi testattuja ja todistettuja. Mutta nälkäisinä nuorina haastajina, jotka eivät juuri miettineet omaa säilymistään, ajattelimme yksinkertaisesti olevamme nopeampia, Wilks sanoo.
– ”Tiedän, että pystymme ajamaan kovempaa kuin nuo kuljettajat.” Ja tämä ei koskenut vain minua – puhuimme siitä yhdessä, Wilks jatkaa.
Guy Wilks sai lopulta tilaisuutensa rallin MM-sarjan pääluokassa, mutta jäi vaille mainittavaa menestystä. Hän saavutti rallin MM-sarjassa lopulta vain kolme MM-pistettä. IRC-sarjassa hän voitti yhden osakilpailun ja voitti urallaan myös Britannian rallisarjan mestaruuden kahdesti. Wilks kokee, ettei hän yrittänyt puskea itseään tarpeeksi voimakkaasti mukaan pääsarjaan.
– Olin siinä vaiheessa uraani täysin naiivi ja ehkä hieman ujo ottamaan yhteyttä esimerkiksi Malcolmiin [Wilson], hän sanoo.
– Jos Malcolm törmäsi minuun ja juttelimme, tietenkin keskustelin hänen kanssaan, ja joskus hän kysyi muutaman kysymyksen – mutta mitään virallista siinä ei ollut. Lähinnä tyyliin: ‘Mitä aiot tehdä seuraavaksi?’ Totta kai ylimmän johdon edustajat tiesivät siihen aikaan melkein kaikkien kuviot, hän jatkaa.
