Rovanperä on rallissa vasta kuudentena, kun Ruotsin MM-rallin ensimmäinen varsinainen pitkä ajopäivä on takana. Suomalainen ei löytänyt missään vaiheessa hyvää normaalia vauhtiaan ja on jäänyt kärjestä jo 25,5 sekuntia.
Päivä oli Rovanperälle lievästi sanottuna haastava.
– Eipä tuohon ole paljoa mitään lisättävää. Hyvin haastava päivä on ollut, Rovanperä tiivisti tuntonsa Uumajan jo pimenneessä illassa.
– Auton ja renkaan kanssa on aikamoista taistelua. Ei ole päästy siihen vauhtiin, missä olisimme voineet olla, Rovanperä jatkoi.
Rovanperä teki muutoksia auton säätöihin päivähuollossa ja se auttoi vähän. Ei kuitenkaan riittävästi ja päivän iso kuva ei suomalaisen osalta muuttunut miksikään myöskään päivähuollon jälkeen. Vaikeaa oli edelleen.
– Sain minä sitä vähän paremmaksi huollossa. Tietysti toinen lenkki oli niin erilainen, kun ajetaan sorauraa sun muuta. Toivotaan, että auto olisi huomenna vähän parempi toisella lenkillä. Ainakin auto on nyt erilainen, joten kyllä sen pitäisi aika hyvä olla, Rovanperä ennakoi lauantaita.
Mihin perustat väitteen siitä, että auton pitäisi olla lauantaina parempi?
– Erilainen se ainakin on, mutta onko se parempi? Uskoisin, että on. Se on nyt vähän enemmän sitä tyyliä, mitä minulla on normaalisti ollut, joten toivotaan nyt, että se toimii, Rovanperä uumoili.
Rovanperä kuvitteli varmasti vielä joitakin viikkoja sitten Ruotsin MM-rallin aivan toisenlaiseksi, millainen siitä on nyt hänelle tullut. Parempaan pitäisi ehdottomasti pystyä ja tämän suomalaismestari tiedostaa itsekin.
– Kyllä se hyökkäysvaihe pitäisi nyt jostain löytää. Liikaa on eroa kärkeen. Mutta jos me löydämme hyvän fiiliksen auton kanssa, niin sitten pitää vain tulla tarkasti ilman virheitä ja yrittää puskea. Sitten katsotaan, mitä sillä saa, Rovanperä linjasi.
Rovanperä on todennut useaan otteeseen, ettei MM-sarjan uuden rengasvalmistajan Hankookin talvirengas sovi yhtään hänen ajotyylilleen. Suomalaisen mielipide ei muuttunut Ruotsin MM-rallin ensimmäisen pitkän ajopäivän aikana.
– Ei ole hirveästi mitään sanottavaa, Rovanperä sanoi.
Eikö oikeasti yhtään mitään?
– Ei mitään.
