Marcus Grönholm ja kartanlukija Timo Rautiainen ovat viimeisimmät suomalaiset maailmanmestarit rallin MM-sarjassa. Vuosien 2000 ja 2002 mestaruuksien jälkeen MM-sarjassa ovat juhlineet ranskalaisten Sebastienien lisäksi vain 2003 Petter Solberg ja 2019 Ott Tänak.
Vaikka mestaruus on jäänyt ainakin toistaiseksi puuttumaan, on MM-mitalien määrässä Mikko Hirvosen rinnalta tuttu Jarmo Lehtinen uuden vuosituhannen menestynein suomalaiskartanlukija seitsemällä mitalillaan. Podiumille kaksikko kiipesi huikeat 69 kertaa.
Mikä sitten teki Lehtisestä ja Hirvosesta niin kovan tiimin? Parivaljakko istui lukemattomia tunteja yhdessä autossa 12 MM-kauden ajan.
– Meillä oli yhteinen intohimo siihen hommaan. Siitähän se on kaikissa urheilulajeissa kyse. Molemmilla oli se intohimo ja halu pärjätä sekä oppia. Oltiin onnellisessa asemassa, vaikka olin kyydissä ollut kauemman, niin MM-sarjasta ei ollut kokemusta. Saatiin kasvaa yhdessä ja löytää sellainen yhteinen tekemisen sävel hommaan, Lehtinen selvittää Rallit.fille.
– Siinä ei ollut hirveätä paimennusta mistään suunnasta, vaikka toki katsottiin tiukasti perään. Oli paljon (Timo) Jouhkin leiristä ihmisiä, jotka auttoivat Mäkisen Tommista lähtien. Hantusen Timo oli myös mukana ja seurasi hyvinkin läheltä toimintaa. Jouhkin resurssien myötä oli mahdollisuus ajaa heti paljon ja sitä kautta kasvettiin hommaan sisään.
Hirvonen päätti ajouransa vuonna 2014, mutta Lehtinen on jatkanut nuotinlukua sen jälkeen. Tätä nykyä mies toimii nuoren Teemu Sunisen kartturina. Hirvosen kanssa Lehtinen on edelleen yhteyksissä.
– Vaikka meillä oli Mikon kanssa kymmenkunta vuotta ikäeroa, niin meistä tuli yhteisen uran aikana erittäin hyvät ystävät ja olemme sitä yhä edelleen. Kemiat toimivat erittäin hyvin ja olimme samalla aikaa riittävän samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia.
Lehtinen ei muista rajuja riitoja yhteiseltä taipaleelta Hirvosen kanssa.
– Hommat olivat terveellä pohjalla. Puhuimme aina asiat heti halki. Hyviä ja huonoja päiviä on tietenkin kaikilla. Kun toisella oli huono päivä, niin sitä osasi kunnioittaa ja piti turpansa kiinni siinä vaiheessa. Toki huonoja hetkiä on varmasti ollut, mutta ei mitään isompaa riitaa kyllä ole mieleen jäänyt, Lehtinen muistelee.
Ura alkoi jo 1980-luvulla
Hirvosen kanssa Lehtinen ajoi vuodet 2002-2014. Sitä ennen Lehtinen ehti lukea nuottia muun muassa Jouni Ampujalle ja Marko Rämäselle. Ura alkoi kuitenkin jo 1980-luvulla.
– Homma alkoi vuonna 1988 Jari Mikkolan kanssa Savitaipale-rallista. Olin siinä vaiheessa 19-vuotias. Rallikärpänen on kuitenkin puraissut jo siitä asti, kun jotain elämästä muistan. Siitä ne meni autot isäukon kotipaikan ohi kerran vuodessa kolme neljä viikkoa. Ylimmäisen erikoiskokeen lähdössä oli isän paikka. Siitä se tartunta on tullut tähän lajiin, Lehtinen naureskelee.
– Eihän se aluksi nuotinlukua ollut, kun ne olivat kaikki pimeitä ralleja. Ensin ajettiin vähän junnujen SM-sarjaa ja sitten jotain f-cupin alkutaivalta. Ei ikinä ollut mitään budjettia ajaa kunnolla. Se oli ihan hauskanpitoa kavereiden kanssa.
Lehtisen ura kuitenkin kääntyi nousuun samalla tavalla kuin Jari-Matti Latvalan rinnalta tutulla Miikka Anttilalla. Parivaljakko nimittäin huomasi saman lehti-ilmoituksen.
– Olin jo jotenkin haudannut koko jutun, kun ei ollut raha ajella. Omalta kohdalta homma kuitenkin muuttui vakavammaksi, kun vuonna 1994 AKK:n lehdessä oli ilmoitus, että miksi sinä olet seuraava ammattikartanlukija. Siihen piti englanniksi vastata ja sillä tiellä ollaan, Lehtinen summaa.
– Ensimmäinen MM-ralli kilpailijana oli 1997 Jyväskylässä Rämäsen Markon kanssa. Ajoimme yhdessä myös SM-sarjaa 1998 ja haisteltiin vähän ulkomailla kuvioita. Vuonna 1999 ajettiin Englannissa Super1600-sarjaa. Jounin (Ampuja)kanssa ajoin samaan aikaan 1999 ja 2000. Myös -01 ajoin Jounin kanssa, kunnes piti alkaa tekemään ratkaisuja Mikon suhteen.
”Parasta hommaa housut jalassa”
Lehtisen oli määrä hakea nopeasti uusi kuski rinnalle Hirvosen lopetettua uransa kauden 2014 päätteeksi. Monien sattumusten kautta tauko venähti kuitenkin useamman vuoden mittaiseksi. Hirvosen rinnalla Lehtinen kiersi toki muutamia ”hupikisoja”, mutta palasi MM-sarjaan 2018 Hiroki Arain kanssa. Vuoden 2019 kesällä Lehtinen kuitenkin siirtyi Sunisen pariksi.
– Mikon lopettamisen jälkeen minulla oli kirkkaana mielessä, että pidän pienen sapattivapaan ja alan vuoden 2015 kuluessa vähän katselemaan, mihin kyytiin pääsisi. Vuoden tauko oli tarkoitus pitää. Vuoden 2015 keväällä (Tommi) Mäkinen soitti, että olisi mahdollisuus lähteä rakentamaan tiimiä Puuppolaan. Sinä meni melkein kolme vuotta, eikä edes muistanut, miten ikävä on sinne ralliautoon, Lehtinen kertaa .
– Siitä TGR:n kanssa tiet sitten erkanivat ja vähän aikaa kelailin, että mitä sitä oikein tekisi. Promoottorin kanssa tuli tehtyä hommia. Mikko soitteli jossain välissä, että pitäisi lähteä Michelinin rengastestejä ajamaan. Sanoinkin Mikolle, että tuli pahaan paikkaan, kun Toyotan hommat loppuivat ja kyydissä oli niin pirun hauskaa.
Sunisen kartanlukijaksi Lehtinen valikoitui varmasti yhteisen tutun Jouhkin kautta. Päätös lähteä takaisin kiertämään MM-sarjaa kartturin ominaisuudessa ei kuitenkaan ollut helppo.
– Halu oli kova autoon, mutta siinä oli vähän muita hommia. Minulla oli jo jalkaa oven välissä promoottorin suuntaan aika syvälläkin. Joutui miettimään ja juttelemaan ihmisten kanssa eri suuntiin, että ei polta siltoja ainakaan lopullisesti. Kaikki järjestyi, ja Sardiniassa jo huomasin ensimmäisen ajopäivän aikana, että tämä on se homma, mistä eniten nautin. Parasta hommaa housut jalassa, Lehtinen toteaa.
– Ei ole kahta sanaa, etteikö tämä olisi itselle ominta homma. Oli kuitenkin hienoa ja piristävää kokeilla vähän muitakin hommia välillä. Kasvoi aika paljon perspektiivi eri suuntiin. En ole varmaan yhtään parempi kartanlukija kuin aiemmin, mutta ainakin käyttäydyn paremmin, kun ehti katsoa kisan järjestämistä monelta eri kantilta. Vähän antoi syvyyttä, miksi asiat on tehty niin kuin on tehty. Nyt miettii vähän kauemmin ennen kuin päästää liikaa sammakoita enemmän suustaan.
Lehtinen oli promoottorin leivissä suunnittelemassa kahta tämän kauden uutta MM-rallia Keniaa ja Japania. Näistä legendaarinen Safari-ralli kuitenkin jäänee isolla todennäköisyydellä ajamatta koronapandemian vuoksi.
– Japania olin polkaisemassa käyntiin ja samoin Kenian rallia. Siellä näkyy omaa kädenjälkeä jonkin verran. Mielenkiintoista palata tässä tehtävässä rikospaikalle.
Kartanlukijan työn arvostus on noussut
Monesti suuri yleisö, kuten myös media seuraa vain kuljettajia rallin MM-sarjassa. Kiistaton fakta kuitenkin on, että ilman äärettömän osaavaa kartanlukijaa kuskin on turha menestyksestä haaveilla. Toki kartturiakin lämmittää, jos oma osaaminen nousee esille.
– Totta kai aina on kivaa, jos omaa osaamista ja tekemistä tuodaan esille. Tuskin kukaan voi sitä kieltää. Mukavaajan se on, jos välillä olisikin lehdissä tai telkkarissa esillä, mutta ei meistä kukaan sen takia siellä ole. Isoin kiitos tulee viereiseltä penkiltä. Kun ilmapiiri ja luottamus ovat kunnossa puolin ja toisin, niin siitä sen arvostuksen haluaa nähdä. Toki on mukavaa, jos muistetaan, että autossa on kaksi, Lehtinen sanoo.
Myös lajin sisällä on kuitenkin edelleen havaittavissa, että kartanlukijan tehtävien kirjon moninaisuus ei ole ihan kaikille auennut.
– Ehkä on vieläkin vähän huomattavissa, että ei tiedetä, miten paljon hommaa kartturille kuuluu. Se on kuitenkin pikku hiljaa muuttumassa, kun päättäjien joukkoon on päässyt muutamia entisiä kartanlukijoita, 178 MM-rallin Lehtinen valottaa.
– Jopa tiimeissä pitää välillä rautalangasta vääntää, että kun olisi vielä muutama tunti paperihommia jäljellä, ettei nyt oikein ehdi mihinkään pr-hommiin tässä välissä. Valitettavasti välillä on niinkin. Mutta kyllä kaikki tärkeimmät ihmiset, jota työn tekemiseen vaaditaan, tajuavat homman juonen.
Sunisen kanssa Lehtinen on ajanut yhdeksän MM-rallia. Homma maistuu edelleen 51-vuotiaalle Lehtiselle.
– Olen luvannut, että niin kauan tätä hommaa tehdään, kun kivaa on ja nauttii. Pitää toki muistaa, että en ole enää mikään teinipoika eli fyysiset rajoitukset on otettava myös huomioon. Vielä olen pysynyt terveenä ja kunnossa. Yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin molempien mielestä. Mitä olen Teemun puheista ymmärtänyt, niin hän on ollut tyytyväinen, eikä ainakaan pois ole laittamassa, Lehtinen toteaa.
MM-sarjan tilanne mietityttää myös Lehtistä. Koronan vuoksi autoteollisuus on vaikeuksissa, eikä MM-sarjan tilannetta helpota myöskään se, että kaudeksi 2022 olisi määrä vaihtaa hybriditeknologiaan. Ala- ja ylämäkiä on mahtunut rallin MM-sarjaan aina, ja Lehtinen uskoo, että myös nykyiset vaikeudet selvitetään.
– Toivottavasti tilanne paranee ja talous elpyy. Vähän kyllä tulevaisuus pelottaa, mutta ei me sille oikein mitään voida. Nyt näyttää synkältä, mutta talous voi saada tämän jälkeen aika ison kickstartin. Autonvalmistajat ovat kuitenkin isoja taloja ja niillä talous on kunnossa, vaikka ne aina itkevät, että miten vaikeaa on, Lehtinen muistuttaa.
– Tarvitaan markkinoita, kun talous lähtee uuteen nousuun. Jos nyt vaan olisivat sitten FIA, promoottori ja autonvalmistajat yhdessä fiksuja ja saisivat kiinnostavat säännöt aikaiseksi. Toki ihan lähitulevaisuus näyttää synkältä. Onhan tämä tosi herkkä laji talouden muutoksille. Jos talous kyykkää, niin tämä laji kyykkää myös. Sitten kun vielä samaan murrokseen osuvat kaikki ympäristöpaineet, niin on tämä kriittinen aika. En usko, että mihinkään laji häviää, mutta pari suvantovuotta voi olla luvassa.
Lehtisen ja Hirvosen yhteiselle uralle mahtuu monenlaisia käänteitä. Tässä kaksikon top- ja flop-hetket kartturin kokemana:
TOP3:
1.Ensimmäinen MM-rallin voitto 2006 Australiassa. Siinä oli jopa jonkinlainen taistelu Petterin (Solberg) kanssa käynnissä ja siihen pystyttiin vastaamaan. Se on jäänyt mieleen kirkkaasti.
2. Täytyy myös sanoa, että Jyväskylän voitto myös jäänyt mieleen lähtemättömästi. Se oli uskomaton tunne.
3. Samaan hengenvetoon hienona kisana on jäänyt mieleen vuoden 2008 taistelu Loebia vastaan Jyväskylässä. Harvoin on jäänyt niin hyvä olo tappion jälkeen. Yön yli kun oli nukkunut, niin tuntui jo hyvältä. Oltiin jo ihan karussa muilta ja molemmat ukot tekivät vehkeillän juuri sitä, mitä halusivat. Kolme päivää ajettiin ja yhdeksän sekuntia saatiin eroa. Koko ajan ei ollut hauskaa. Välillä hirvitti, että kumpi meistä lähtee pöpelikköön.
FLOP3:
1. Ykkönen on ehdottomasti se oma virhe 2013 Walesissa. Vaikka siitä jäi hyviäkin muistoja, niin se oli kuitenkin ihan karsea paikka kaikki taustat huomioiden. Karmea se on tehdä muutenkin nuottivirhe viitosvaihteen vauhdista ja vetää puskaan. Siinä herää kysymyksiä, että kannattaako tätä hommaa tehdä.
2. Noloja paikkoja on muitakin. 2004 Killerillä oli kyllä sellainen nolojen tilanteiden miesten pyörähtely. Siinä lenteli kypärät suuntaan jos toiseen ja ihan lampeen asti. Se menee aika ylös tässä tilastossa.
3. Toki ehkä se että vaikka kova vastus aina annettiin ja reilusti kilpailtiin, niin flopiksi on laskettava, kun jäätiin monta kertaa kakkoseksi eikä sitä mestaruutta saatu. Kaksi kertaa oli tosi lähellä. Toisella kerralla kaatui vähän omaan virheeseen ja toisella kertaa oli vehkeidenkin kanssa ongelmia. Turha siinä mielessä jossitella, mutta ehkä se kakkostilojen yleisyys on floppi. Jos Loeb otti yhdeksän putkeen, niin samaan aikaan olin seitsemän kertaa ja Mikko kuusi kertaa mitaleilla. Monessa muussa lajissa pidettäisiin jo aika kovana starana näillä meriiteillä.
