Eroa luokan voittaneeseen Emil Lindholmiin tuli lähes viisi minuuttia. Pietarinen voitti vuonna 2018 rallin SM-tittelin, mutta sen jälkeen on ollut hyvin hiljaista. Kaudella 2019 tuli vielä Opel Cupin voitto Saksassa, mutta viimeiset pari kautta mies on ajanut sijoilla ynnä muut MM-sarjassa.
Tuoreeltaan viitossija maistui laimealta myös Pietariselle itselleen. Volkswagen Polo R5 nieli Keski-Suomen erikoiskokeita ahnaasti, mutta jotain jäi silti uupumaan.
– Terävin vauhti puuttui, vaikka joskus pystyimme kärkiaikoihin. Suurin osa kisasta meni hieman kärjen takana, eikä siihen oikein mitään syytä löydetty. Rengasrikko tuli Rapsulassa, mutta muutoin ei ollut mitään, Pietarinen ihmetteli.
Pietarinen tunnistaa haasteen ytimen. Rohkeus riittää pitämään kaasun pohjassa kyllin pitkään, mutta aikaerot tehdään tavallisesti hitaampia paikkoja lähestyttäessä.
– Erikoiskokeet pitää tulla puhtaasti läpi. Sahloinen-Moksin erikoiskokeella olimme lähes pohja-aikavauhdissa, vaikken muuttanut mitään ajotyylistäni. Siellä jarrutukset vain osuivat paremmin kohdalleen.
Rallin alkuvaiheessa Pietarinen huomasi autonsa olevan pienen kiristyksen tarpeessa. Suomen MM-ralli vaatii autosta todella jäykän alustan osalta.
– Kovaa osaan mennä, ei se siitä kiinni ole, mutta hitaisiin paikkoihin jarrutukset on niitä tärkeimpiä. Ne tulee helposti aloitettua liian aikaisin, ja mutkan lopussa ajolinja menee pussille. Säädöt olivat alkuun liian pehmeät, mutta muokkasimme niitä kisan edetessä.
Lauantaiaamun sade ei tehnyt menosta tavallista hankalampaa, mutta kun kuljettajan tuntemukset eivät antaneet myöden vauhdin nostamiseen, oli parempi järkevöittää meno ja varmistaa maaliin pääsy.
– Sade ei ollut mikään kovin rankka. Sen suurin vaikutus oli se, että keli meni hitaammaksi, kun autot eivät jaksa ihan samaan tapaan kulkea. Riskikynnyksen nostaminen tuntui vähän turhalta, koska ei se väkisin onnistu, jos ei tunnu hyvältä.
Katso alapuolelta WRC2-luokan parhaat palat Suomen MM-rallista.
