Ralliin liittyy kartanlukijan kannalta kaksi tärkeää asiaa, joita haluaa viimeiseen asti välttää. Ensimmäinen asia on ulosajot, toinen nuotilta putoaminen. Koin nuo molemmat Suomen MM-rallin yhteydessä ajetussa Vetomies-kilpailussa elokuun alussa, kun toimin kartanlukijana BMW M3:lla ajavalle Jarmo Vesteriselle. Nyt kerron jälkimmäisestä sattumuksesta hieman lisää.
Muistathan lukea myös aiemman artikkelin, jossa perattiin meidän kilpailun perjantai, jolloin ajoimme ulos kaataen automme katon kautta ympäri.
Nyt paneudumme Vetomiehen lauantaihin, jolloin ajovuorossa oli Jämsän lenkki. Lähdimme aamulla Killerin kilpailukeskukselta siinä toivossa, että saisimme vyöllemme puhtaan ajopäivän. Odotettavissa oli Västilä, Päijälä ja kirsikkana kakun päällä Ouninpohja. On myönnettävä, että edellisen päivän kaato vaikutti aamulla fiilikseen, jolla erikoiskokeille suuntasimme. Etenkin Ouninpohja sai aikaan mielenkiintoisia jännityksen väristyksiä vatsani pohjassa.
Kun olimme selättäneet yli tunnin mittaisen siirtymän Jyväskylästä Länkipohjan takana sijaitsevalle Västilän pätkälle, oli valmistautumisen aika. Valmistautuminen kuitenkin katkesi nopeasti, sillä erikoiskoe määrättiin siirtymäksi ulosajon johdosta. Oli harmillinen tunne ajaa pätkä läpi vain nuottia tarkistellen, sillä jokainen ajokilometri olisi nyt tullut tarpeeseen. Päällimmäisenä mielessämme oli kiitollisuus siitä, ettei ulosajossa ollut sattunut mitään sen vakavampaa.
Lopulta oli aika ajaa rallia. Erikoiskokeena Päijälä, jolla olen ollut katsojan roolissa yhteensä neljänä eri vuotena. Tiesin pätkän lähes ulkoa. Edessämme oli lukuisia haastavia paikkoja aina koivikkovasurista Veibyn mutkaan, sieltä mäntykangasmutkiin, Päijälän isoon hyppyyn sekä legendaariseen hakkuuoikeaan. Se oli merkattu isolla huomiolla nuotteihimme, koska jos vanhalla hakkuulla töpeksii vuonna 2024, on pilannut lopullisesti maineensa ralliperunoiden silmissä.
Päijälä sujui osaltamme hyvin. Nuotti osui kohdalleen, eikä edellisenä päivänä autoomme tulleet vauriot haitanneet ajamista liiaksi. Tästä jatkoimme huollon kautta Ouninpohjaan.
Katso alta incar-video Päijälästä. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.
Ouninpohjan alussa jouduimme odottelemaan, sillä MM-rallin letkassa oli tullut viivästystä. Rallin aikana viivästykset tuntuvat turhauttavalta, mutta ne ovat myös hyviä paikkoja ”iskeä tarinaa” kanssakilpailijoiden kesken. Se rentouttaa mukavasti tunnelmaa ja luo fiilistä harrastamiseen.
Ouninpohjaa on kunnioitettava. Se oli päällimmäisenä mielessä, kun valmistauduimme tuolle yli 30-kilometriselle koitokselle.
Pieni jännitys näkyi hieman itsessäni, sillä jo ensimmäisessä mutkayhdistelmässä meinasin karata liian eteen. Pitkät mutkat ovat olleet kartturiurani alkutaipaleella pienoinen ongelma, sillä en ole malttanut odottaa tarpeeksi seuraavan nuotin lukemista. Olen kuitenkin luottavainen siihen, että kokemuksen myötä tällaiset lapsukset saadaan kitkettyä minimiin.
Toinen, isompi virhe, tulikin sitten noin 11 kilometrin kohdalla. Putosin kuuluisan kallioleikkauspaikan jälkeen nuotilta, kun jostain syystä menin nuottivihkoni riveissä sekaisin. Kuten viime artikkelissa kirjoitin, jatkossa minun kannattaa aktiivisemmin seurata sormellani nuottivihkoni kohtaa, jossa olemme menossa.
Kun tajuaa pudonneensa nuotilta, mielessä käy miljoona ajatusta sekunnissa. Ensimmäisenä alkaa aistimaan kuljettajaa, että kuinka hän tulevat paikat muistaa. Onnekseni Jarmo muisti paikat hyvin, eikä häkeltynyt sekoilustani johtuvaa virheellistä nuottia erääseen vasempaan mutkaan. Kuten nuottitutkinnossa kerrotaan, nuottivihkoon on hyvä merkata kiintopisteitä, joiden avulla löytää nuotin uudelleen. Sellaisen olin nuotteihini merkannut (eräs mieleenpainuva putoava oikea), mutta myös toinen vinkki kannattaa muidenkin aloittelijoiden – miksei konkareidenkin – ottaa haltuun.
Suosittelen kaikkia lataamaan Rally Tripmeter -sovelluksen älypuhelimeen, josta voi nuotilla seurata trippimittarista kilometrejä. Olin Jarmon vinkistä niin osannut tehdä aivan ensimmäisistä nuottitreeneistä lähtien, ja tämä kikka helpotti nuotin löytämistä Ouninpohjassa. Merkkaan siis jokaisen kilometrin nuottivihkooni pienellä ympyröidyllä numerolla. Tuossa tilanteessa katsoin turvakaaressa kiinni olevasta puhelimestani, että olemme noin 11 kilometrin kohdalla. Siitä on helppoa alkaa katsomaan paikkoja, ja samalla varmistuu siitä, ettei ala hätäpäissään kahlaamaan nuottivihkossa liikaa sivuja. Silloin kunnon sekaannus on taattu.
Löysin nuotin uudelleen, ja pikkuhiljaa pääsin palaamaan rytmiin. Oli mukava huomata tilanteessa, ettei kuljettajan suunnalta tullut enempää lisäpainetta, vaan Jarmo pysyi rauhallisena. Se rauhoitti myös itseäni, ja tilanteesta selvittiin ilman suurempia ohjelmanumeroita.
Katso alta video Ouninpohjan alusta:
Katso alta video Ouninpohjan lopusta:
Mitä adrenaliiniin tulee, on Ouninpohja kokemuksena elämäni mieleenpainuvin. Olen hypännyt laskuvarjolla, pelannut jääkiekkoa koko ikäni, kalastanut ja tehnyt monenlaista, mutta ei mikään ole verrattavissa kokemukseen, mitä Ouninpohjasta saa sen suoritettuaan. Maalissa tunne on uskomaton. Siihen 32,98 kilometriin mahtui niin suurta tunteiden (ja fyysistä) vuoristorataa, painetta, epäonnistumisesta pettymystä, onnistumisen tunnetta, ajatusten flowta ja niin edelleen. Listaa voisi keksiä loputtomiin.
Päällimmäisenä maaliviivalla mielessä oli vapautunut riemu, joka pääsee valloilleen, kun on tehnyt unelmasta totta. Meinasin innostua jo hieman ennen maalia, ja aloin sönköttämään viimeisissä mutkissa. Kaikkiaan tuo riemu ja vapautuneisuus välittyy hyvin Ouninpohjan incar-videosta.
Kartturiurallani sain Vetomies-viikonlopusta paljon oppia. Niitä pääsin toteuttamaan käytännössä yllättäen jo pari viikkoa Vetomiehen jälkeen, kun sain soiton eräänä maanantaina.
Uusi kuljettaja, uudet nuotit
Olin tavalliseen tapaan työpöytäni ääressä, kun puhelimeni soi. Oli tavallinen maanantai, ja tulevana lauantaina Inkoossa ajettiin PH Peltiasennus Ralli. Langan päässä itsensä esitteli Eemil Mielityinen, jonka tiesin ennestään kautta rantain. Hänen vakituinen kartanlukijansa oli estynyt, ja hän tarvitsi vierelleen kartturia Inkooseen. Ajankohta natsasi kalenteriin, ja ei muuta kuin ilmoittautumaan kilpailuun.
Inkoon ralli oli uudenlainen kokemus jo sillä, ettei siihen mennyt kuin yksi lauantai. Rallissa ajettiin viisi pätkää, jotka nuotitettiin kilpailupäivän aamuna. Olin miettinyt ennakkoon, millaista olisi hypätä lyhyellä varoitusajalla kartanlukijaksi ennestään tuntemattoman kuljettajan kyytiin. Kyselin jo muutamaa päivää ennen kilpailua Eemililtä hänen nuottiensa perussapluunan ja -skaalan. Oli odotettavissa rentoa rallia yhtään kuitenkaan himmailematta.
Itse nuotittaminen oli samaa kauraa. Pienen eron aiempaan tarjosi kuitenkin se, että Eemil käyttää nuotittaessa trippimittaria etäisyyksiin. Sen vuoksi numerot ja mutkat tulevat korviini erilaisella rytmillä. Siihen tottui kuitenkin nopeasti, ja saimme pätkät paperille. Vetomiehessä tein virheen siistiessäni nuottivihkojani liian tarkasti, ja tuon pakkomielteen pääsin kumoamaan päästäni Inkoossa. Nuotituksen jälkeen ei nimittäin ollut liikaa aikaa tuhlattavaksi, kun jo piti pukea kisapukua ylle.
Eemilin nuotti eroaa Jarmon nuotista melko paljon, mutta jälkikäteen mietittynä se oli hyvä asia. Koen, että sen vuoksi keskityin nuottiin aivan uudella tavalla, eikä koko ralliin mahtunut kuin yksi pieni ajoituksellinen virhe. Nuotinluku tuli puhtaasti, ja ajollisesti Eemil oli hyvässä vauhdissa pienellä Corsallaan. Voitimme luokan ja olimme yleiskilpailussa kymmenensiä.
– Lukeminen meni tosi hyvin noin vähän istuneeksi. Ensimmäisen pätkän alussa huomasin heti, että pystyn luottamaan siihen, että nuotti tulee oikein. Vielä kun ottaa huomioon, että ilman testejä ja nuottitreeniä ensimmäistä kertaa vedettiin yhdessä vasta itse rallissa, kertoi Eemil kilpailun jälkeen.
Inkoon jälkeen on itsellänikin hyvä tunne jatkaa kartturitaivaltani syksyä kohden. Seuraavat kaksi viikonloppua pääseekin taas nauttimaan rallin kuhinasta, kun ajamme tulevana lauantaina Jarmon kanssa Kiteen SM-rallissa. Viikkoa myöhemmin koittaa Keravalla ajettava Hakevuori-ralli, joka päättää osaltani ensimmäisen kesäkauteni.
Lue Penkalta kartturiksi -juttusarjan kaikki julkaistut osat täältä.
