Viinikan haastattelun toisessa osassa sukelletaan nuotituksen sekä nuottien kehittämisen saloihin. Ensimmäisessä osassa, jonka voit lukea täältä, käytiin läpi muun muassa kartturin perusvaruteita.
Kartanlukija elää koko uransa tietynlaista prosessia, jossa voi jatkuvasti kehittyä. Viinikan oma tyyli ja käsiala ovat muuttuneet vuosien varrella paljon jo itsessään, mutta myös kuljettajan alati muuttuva nuotti vie myös kartanlukijaa eteenpäin.
– Kyllä kirjoitustyylini on muuttunut paljon. Olen paljon miettinyt ja kehittänyt sitä. Yritän tehdä siitä mahdollisimman selkeää.
– Esimerkiksi tässä nuotissa on kolme määrettä; pitkä, aukee ja lopussa yli. Ennen ne saattoivat olla kirjoitettuna missä sattuu, mutta nykyään ne ovat selkeästi päällekkäin ja ne luetaan ylhäältä alaspäin. Ja jos määre pitää sanoa ennen mutkaa, niin sitten se myös kirjoitetaan ennen mutkaa.
Kun haastattelun ja jutun julkaisun välissä on ehtinyt kulua aikaa, ehti yksi Viinikalta opittu tapa juurtua jo omaankin työskentelyyni talven kilpailuissa.
– Minulla on tällainen tyyli, että kirjaan sivun viimeiselle sivulle sulkuihin seuraavan sivun ensimmäisen nuotin. Siinä saa hetken itselle pelattua aikaa, jos sivu ei käänny. Lisäksi tiedän aina kääntäväni oikealle sivulle.
Yksi kehittyvä asia on nuotittaessa paperille ilmestyvän nuotin selkeys. Tähän kartanlukijat ovat keksineet monenlaisia apuvälineitä aina tyynyistä sylissä pidettäviin puisiin kirjoitusalustoihin.
– Varsinkin ulkomailla on hyvä käyttää sellaista läppärin alustaa polvien päällä. Ihan Ikeasta olen ostanut. Rajuissa ulkomaan ralleissa se on ehdoton, esimerkiksi Portugalissa. Ja nyt kun siihen on tottunut, niin pystyn kirjoittamaan jo nuotilla paljon selkeämmin. Käytän sitä nykyään ihan Suomessakin.
Korjattavaa nuottivihkosta löytyy aina, mutta mitä vähemmän siistimistä on, sitä helpommaksi kartanlukija ralliviikon itselleen tekee. Tässä Viinikka käyttää kaiken ajan hyödykseen.
– Pyrin korjaamaan nuotin jo nuotituksen aikana siirtymillä. Korjaan mahdollisimman paljon silloin, niin ei mene yötöiksi, ja vihko on valmis, kun mennään katsomaan videoita.
Mitä videoihin tulee, on niiden aikakausi mullistanut rallimaailman. Videoiden hyöty ei ulotu pelkästään kuljettajaan, sillä myös kartanlukija hyötyy niistä. Eri kuljettajilla on erilaisia tapoja videoiden suhteen, ja niiden tuijottelu voi mennä pahimmassa tapauksessa ylikin.
Viinikka ja Korhonen ovat pitäneet järjen mukana videoiden suhteen.
– Katsomme joka pätkän vähintään kerran videolta yhdessä. Se helpottaa kartturiakin, että muistaa paikkoja paremmin, että tietää esimerkiksi rytmityksen tehdä oikein.
– Olemme yrittäneet kuitenkin panostaa myös uneen, ettei pitkin öitä katsota videoita.
Valmistautuminen ei lopu koskaan
Kartanlukijan roolissa valmistautuminen on avainasemassa. Hyvin valmistautunut kartanlukija pysyy rauhallisempana, ja rauhallisuus heijastuu pitkin kilpailuviikkoa väkisinkin myös kuljettajaan.
Viinikan valmistautuminen noudattaa suhteellisen samanlaista kaavaa. Kartturi ei voi koskaan olla liian hyvin valmistautunut, joten tässäkin on osattava panostaa asioihin tärkeysjärjestyksessä.
– Kartturin hommassa on tosi paljon asioita, joita voi tehdä etukäteen. Esimerkiksi Googlesta voi katsoa siirtymiä ja vaikkapa taukopaikkoja nuotitukseen. On kuitenkin priorisoitava ja joskus tehtävä vain pakolliset asiat etukäteen.
Myös itse nuottien osalta valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
– Jos on vanhoja nuotteja ralliin, kirjoitan puhtaaksi uuteen vihkoon ne jo kotona kirjoituspöydän äärellä. Sen kanssa on mukavampi mennä uudestaan nuotittamaan. Teen kaiken mahdollisimman valmiiksi.
Nuotin kehittyminen on yhteispeliä
Jos kartanlukijan kehittyminen ei tule koskaan valmiiksi, ei kuljettajan nuottikaan sinne asti pääse. Nuotin kehittymisessä myös kartanlukijalla on merkittävä rooli.
– Meillä on homma kehittynyt paljon parissa vuodessa. Tietysti kalusto on kehittynyt, mutta nuotti on muuttunut paljon. Jos on kolme tai jopa kaksi vuotta vanha nuotti, niin pitää katsoa nykyään tarkasti, että kannattaako sitä käyttää enää.
Miten teidän nuottinne on muuttunut?
– Meille on tullut lisää nopeusluokkia viimeisten kahdenkin vuoden aikana lisää. Se on suurin muutos. Mutkan ”apexin” kohta on toinen asia, mitä olemme hakeneet lisää. Onko mutkan apex alussa, keskellä vai lopussa? Ei auta, vaikka kuinka lujaa menee mutkaan, mutta sieltä pitää päästä lujaa poiskin.
– Olemme paljon myös yhdessä kehittäneet nuottia. Joskus nuotin kehittäminen menee jopa niin, että huomataan ongelmakohta, mutta siihen ei heti edes löydy hyvää ratkaisua. Voi mennä montakin rallia, kunnes vain tulee mieleen, että tällaisiin paikkoihin voitaisiin kokeilla tällaista ratkaisua. Olemme pyrkineet yksinkertaisuuteen nuotissa, jotta se olisi molemmille helppoa sisäistää.
Nuottitaivalta aloitteleville kuljettajille Viinikka antaa kirjaimellisesti yksinkertaisen ohjeen.
– Mitä vähemmän on ajanut, niin nuotti on pidettävä mahdollisimman yksinkertaisena. Alkuun mahdollisimman vähän nopeusluokkia, niin nuottiin pääsee käsiksi. Selkeät välimatkat ja nopeusluokat. Jopa viiden luokan skaalalla pärjää alkuun hyvin. (Tero) Savosen kanssa ajettiin Vetomiehessä kerran neljänneksi viidellä nopeusluokalla. Eikä muuten katsottu videoita.
– Nuottia kannattaa kehittää pikkuhiljaa. Vasta sitten ottaa uusia asioita, kun vanha on sataprosenttisesti hanskassa. Tietenkin kannattaa miettiä sitäkin, että mihin kuljettajana tähtää, ja kuinka paljon nuottia on valmis harjoittelemaan.
Lue Penkalta kartturiksi -juttusarjan kaikki julkaistut osat täältä.
