Penkalta kartturiksi: Ensimmäinen ralli tarjosi läheltä piti -tilanteen – ”Aivoni ottivat kymmenyksen mittaisen ajatuskatkoksen”

Rallit.fin Penkalta kartturiksi -juttusarja jatkuu, kun sen viidennessä osassa päästään ensimmäistä kertaa erikoiskokeille.
Eemeli Aho ja Jarmo Vesterinen
Eemeli Aho pääsi lukemaan ensimmäistä kertaa nuottia Jarmo Vesteriselle Rantarallissa. Kuva: Taneli Niinimäki
Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp

Toimittajamme Eemeli Aho aloitti kartanlukijana ja avasi kilpailijanuransa kesäkuun alussa ajetussa Rantarallissa, Jarmo Vesterisen kartanlukijana.

Kuten sarjan viime osassa kerroin, Mynämäen nuotituspäivä oli yllättävän rankka. Vaikka rallia edeltävä päivä oli pitkä ja illalla olin täysin puhki, jouduin odottelemaan unen tuloa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Olin totettamassa unelmaani ja aamulla istuisin ensimmäistä kertaa ralliautossa kartanlukijana. Se luonnollisesti jännitti, ja oli vaikea saada ajatukset muualle ennen nukkumaan menoa.

Löysin nuotituksessa itsestäni uuden piirteen, perfektionismin, joka ei päästänyt itseäni helpolla perjantai-iltana nuottivihkoani siistiessäni. Osaltaan se on hyvä asia, mutta asian negatiivisena puolena voi olla levon ja palautumisen kärsiminen, mikäli tuota piirrettä ei kykene kontrolloimaan.

Sain onnekseni unen päästä kiinni, enkä joutunut avauskilpailuuni aivan samoilla silmillä. Aamulla tunsin oloni yllättävän virkeäksi ja latautuneeksi ja koin olevani valmis kilpailupäivään.

Ennen erikoiskokeita

Rallipäivämme viralliset osuudet alkoivat, kun siirryimme majoituksestamme purkamaan kalustoa rallin traileriparkkiin. Rallitunnelma alkoi mukavasti kohoamaan, kun mynämäkeläisellä soramontuilla kuului aamuvarhain ralliautojen pärinä yli sadan autokunnan purkaessa kilpureitaan trailereilta ja siirtyessään kohti katsastusta.

Katsastus suoritettiin läheisellä katsastuskonttorilla, jonka linjaston läpi jokainen kilpa-auto matkasi kohti huoltoparkkia. Katsastuksessa varmistetaan autojen turvallisuus. Läpäisimme seulan ja saimme hyväksynnän katsastuksesta. Kun katsastus on suoritettu hyväksytysti, on kilpailijapari vasta sen jälkeen oikeutettu starttaamaan ralliin. Tuon vuoksi kartanlukijan on varmistuttava, että katsastusvirkailija merkitsee hyväksytystä katsastuksesta suorituksen vaadittaviin asiakirjoihin. Katsastuksesta poistuttaessa jaettiin ajanotossa käytettävä transponderi, joka kiinnitetään kojelaudalla olevalle tarrapaikalle.

Kun olimme katsastuksessa, ahkera huoltokaksikkomme, Tomi ja Kaisa, oli rakentanut ylellisen pilttuumme huoltoalueena toimineelle hiekkakentälle.

Eemeli Aho ja Jarmo Vesterinen
Kaikki valmiina rallia varten. Kuva: Eemeli Aho

Ajoimme paikallemme ja siirryimme yhteen kilpailun tärkeimmistä osuuksista – heittämään huulta muiden autokuntien kanssa. Aikamme pohjalaisten kilpakumppaniemme (Juha-Mikael Hannula ja Matias Valkonen kartanlukijoineen) lennokkaita juttuja kuunneltuamme koimme parhaaksi siirtyä huoltoauton puolelle katsomaan pari tärkeää paikkaa nuotituksessa kuvaamiltamme videoilta.

Omalle itseluottamukselleni oli tärkeää nähdä videolta nuo paikat, jotta varmistin kirjanneeni paikat nuottivihkooni oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi paikka kolmannella erikoiskokeella aiheuttaisi tästä huolimatta todellisia haasteita.

Elämänmittaiset muistot

Videot katseltuamme oli vaatteiden vaihdon aika. Kun sukelsin Sparcon kilpailuhaalariin, alkoi tilanne konkretisoitua ja jännityksen perhoset vipelsivät vastanpohjassani ensimmäistä kertaa kilpailupäivän aikana.

Eemeli Aho
Eemeli Aho valmiina ensimmäiseen ralliinsa kartanlukijana.

Rallin virallinen startti suoritettiin Mynämäen seurakuntatalon pihamaalla, missä kilpailijat ajoivat lähtölinjan läpi minuutin välein. Startissa kouraani sysäistiin aikakortti, joka olisi kilpailun ajan vastuullani. En tuolloin vielä tiennyt tekeväni aloittelijamaisen virheen aikakortin kanssa, kaksikin kertaa.

Lähtöpuomin alta ajettuamme koin mieleenpainuvan hetken, kun kaksi arviolta 3-5-vuotiasta pikkumiestä vilkutti innokkaasti pysähdyksissä olleille ralliautoille. Vilkutin ikkunani tuuletusräppänästä hymyillen takaisin ja tiesin tehneeni sillä hetkellä mahdollisesti lähtemättömän vaikutuksen kahteen pieneen rallifaniin. Tuo ohikiitävä hetki tuntui erityiseltä, sillä vastahan olin itse ollut heidän tilallaan. Matkaa jatkettuamme ajattelin, että tietäisivätpä vain, kuinka paljon tuota takaisin vilkuttanutta kartanlukijaa sillä hetkellä jännitti.

Avauserikoiskokeena ajettiin perinteinen Rantarallin pikataival, noin kuuden kilometrin mittainen Seijainen. Pätkä on haastava ja monen kilpailijan taival on edellisinä vuosina päättynyt tällä erikoiskokeella ulosajoon. Olimme mielestämme kuitenkin tehneet hyvän nuotin ja odotimme luottavaisin mielin omaa lähtöaikaamme.

Rallissa on tärkeää, että kilpa-auton rengaspaineet ovat erikoiskokeella optimaaliset. Lähtöä odotellessamme kävin jokaisen renkaan läpi ja laskin siirtymällä nousseet rengaspaineet 1,8 bariin, joka oli kuljettaja Vesterisen toivoma lukema.

Puin kypärän ja niskatuen ylleni, varmistin kilpailupukuni vetoketjun olevan kunnolla kiinni ja kömmin autoon. Kiinnitin itseni vöihin, tarkistin niskatuen klipsien olevan kiinni kypärässäni, asetin kypäräpuhelimen johdon paikalleen kypärääni, otin nuottivihkon käteeni ja annoin omalla minuutillamme aikakortin erikoiskoevirkailijalle. Lähtöalueelle siirtyminen tapahtuu aina kolme minuuttia ennen omaa ihannelähtöaikaa.

Vuorollamme ajoimme lähtölinjalle. Kiristin vyöni ja nollasin turvakaareen teippaamassani puhelimessa näkyvän matkamittarin lukeman, minkä jälkeen olimme valmiita urani ensimmäiseen erikoiskokeeseen. Olin kirjoittanut nuottivihkooni muistiin sanan ”nautiskelemaan”. Tuota sanaa suunnittelimme kilpailussamme noudattavamme.

”Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, aja…”

Suuri hetkeni koitti, ja unohdin kaiken. Ensimmäiset mutkat menivät hyvin, ja pääsin heti hyvään lukurytmiin. Melko nopeasti kuulin Jarmon ihmettelevän, miksi automme ei vedä mihinkään, ja keskittymiseni meinasi hetkeksi katketa. Se unohtui kuitenkin nopeasti, kun seuraava pitkä oikea mutka lähestyi. Tehovajekin oli vain väliaikaista, odottaessa korkeaksi nousseiden lämpöjen aikaansaannosta.

Luin nuottia, kunnes saavuimme hitaaseen vasempaan risteykseen. Kokonaisvaltainen nautinto oli vahvana tunteena päällä, ja jatkoin lukemista.

Jarmo Vesterinen ja Eemeli Aho
Jarmo Vesterinen ja Eemeli Aho vauhdissa. Kuva: Kuvausteam_KK/Veeti Kettunen

Hetkittäin lukemiseni tahtoi karata hieman liiaksi eteen, jolloin ”Jame” toppuutteli lukuani. Muutamalta kymmeneltä sekunnilta tuntuneen ajan jälkeen ylitimme maalilinjan. Olin kokonaisuuteen tyytyväinen, vaikka tiesin aika ajoin hieman keulineeni liiaksi eteen. Pysyin kuitenkin nuotilla ja olin mielestäni päässyt kohtalaisen hyvin lukemisen rytmiin ja onnistuin mielestäni käyttämään ääntäni hyvin.

Katso alta video Vesterisen ja Ahon suorituksesta ykköspätkällä. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Aikakorttivirheet ja rytmin etsimistä

Rallin perustutkinnossa opiskellaan aikakorttien tulkitsemista ja perussääntöjä sen käyttöön. Tein rallin ensimmäisen isomman virheeni tulevalla siirtymällä. Tuloaika seuraavan erikoiskokeen alkuun lasketaan edellisen erikoiskokeen maaliintulon tasaminuutilta. Sen kummemmitta miettimättä laskin ajoaikamme kuitenkin seuraavasta tasaminuutista, jolloin otimme minuutin myöhästymisestä kymmenen sekunnin aikarangaistuksen. En koskaan ole ollut mikään koulupenkin suurkuluttaja, ja se kostautui tällä kertaa aikasakkona ja hyväntahtoisena kettuiluna.

Positiivinen puoli virheessäni on se, että toistin saman mokan uudelleen, joten pysyin valitsemassani linjassa. Se on varmaa, että jatkossa muistan varmasti laskea siirtymäajan oikeasta minuutista. En myöskään huomannut virhettäni saman tien, koska sovimme ennen rallia, ettemme katso pätkäaikoja kuin vasta rallin maalissa.

Toinen erikoiskoe oli jo hieman pidempi, reilun kymmenen kilometrin mittainen Puotila. Vaikka olin startissa luottavaisempi nuotin rytmitykseen, olin muutamassa paikassa jälleen liiaksi sopivaa rytmiä edellä. Jamen mukaan sellainen viive nuotissa sopisi Kalle Rovanperälle, muttei keski-ikäiselle ruokolahtelaiselle mansikkafarmarille.

Puotilassa tekemisemme oli totaalisen hukassa, mutta rallin jälkeen aikoja katseltuamme olimme ajaneet ihan kohtalaisen ajan ottaen huomioon täysin hukassa olleen rytmin. Olimme luokkamme kuudensia, noin 20 sekuntia pohjat ajanutta ja rallin voittanutta Markus Hellströmiä perässä.

Katso alta video Vesterisen ja Ahon suorituksesta kakkospätkällä. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Läheltä piti -tilanne ja keskeytys

Ennen kolmatta erikoiskoetta otimme lyhyen aikalisän ja kävimme siihenastista suoritustamme läpi. Sovimme, että rauhoitamme kumpikin tekemistämme kolmannelle, vajaat 11-kilometriselle Perkiön erikoiskokeelle.

Kolmannen pätkän ensimmäiset mutkayhdistelmät luin vielä hitusen liiaksi eteen, mutta Jamen rauhallinen ”odota”-kommentti rauhoitti tekemiseni. Löysin nopeasti hyvän rytmin, ja kuljettajani aisti sen. Ajoimme hyvällä vauhdilla ja rytmillä, kunnes kolmen kilometrin jälkeen koimme sydämentykytyksiä.

”Oikea eri miinus yli viisi, ja vasen helppo seitsemän. Vasen eri plus neljä, oikea eri yli kaksi, nyppy viisi, nyppy kolme, vasen täys miinus lopussa yli, mene ja oikea täys neljä.” Luin nuottia, kunnes aivoni ottivat kymmenyksen mittaisen ajatuskatkoksen – väärässä paikassa. Seuraava nuotti kuului ”huomio pitkä vasen koo risteys”, ja olimme ajaneet risteyksen pitkäksi väärään, suoraan eteenpäin jatkuneeseen tienpistoon.

Rallin jälkeen analysoimme virheemme, ja sain osittaisen synninpäästön. Teimme nimittäin ensimmäisen virheemme jo nuotituksessa, sillä risteystä ennen ollut huomio-nuotti olisi pitänyt olla nuotissa jo huomattavasti aiemmin, jopa ennen viimeistä nyppyä. Toinen vaihtoehto olisi ollut nuotittaa ennen mutkaa täytenä ajetut mutkat suoraksi pidemmällä etäisyydellä, jolloin ehtisin lukea hitaan paikan aiemmin.

Katso alta video Vesterisen ja Ahon suorituksesta kolmospätkällä, pitkäksi mennyt risteys näkyy kohdatsa 1:22 eteenpäin. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, ja matkamme jatkui eteenpäin – mutta vain hieman. Hetken taivalta jatkettuamme kuulin kypäräkuulokkeiden läpi vaimean kolahduksen, mutta ajomme jatkui normaalisti. Nopeasti kuitenkin kuulin Jamen huutelevan, että yksi rengas olisi mennyt puhki.

Kolina kuitenkin yltyi, ja pudotimme vauhtia. Jatkoin nuotinlukua aina kahdeksan ja puolen kilometrin kohdalle, missä automme antautui. Lähdimme kiihdyttämään loivaan ylämäkeen, kun ajoittainen kolina muuttui kovan paukahduksen myötä pysyväksi kolinaksi. Tuossa rytäkässä auton kardaanin ristikko hajosi, ja veto katosi luonnollisesti kokonaan.

Oli selvää, ettei rallimme jatkuisi tuota pidemmälle, joten lähdin kiireesti viemään kolmiota taaksemme varoittamaan takaa tulevia kilpailijoita. Sitä ennen kuitenkin kävin painamassa auton GPS-puhelimen näytöltä OK-painiketta, jotta kilpailunjohto saisi tietää, että pysähdyksissä ollut autokunta numero 18 olisi kunnossa. Tuossa vaiheessa kilpailun johtokeskuksesta jo soitettiinkin, ja kerroin keskeyttäneemme teknisiin ongelmiin. Normaalisti keskeytysilmoitus tulisi tehdä puhelimitse viipymättä kilpailukeskukseen, mutta Rantarallin organisaatio oli nopeasti tilanteen tasalla ja ehti soittaa ennen omaa puheluani.

Pian työnsimme automme viereisen omakotitalon isännän avustuksella hänen pihalleen ja aloimme selvittää keskeytyksen syytä. Sen löydettyämme roolimme oli muuttunut kilpailijoista penkkamiehiksi, ja tapoimme aikaa katselemalla rallia. Keskeytyksestä seurasi myös hauska kohtaaminen. Jame ja talon isäntä tajusivat nopeasti olevansa vanhoja tuttuja karhukoira- ja metsästyspiireistä.

Yhteenveto

Kun sulkuauto tuli kohdallemme, luovutin auton henkilöstölle GPS-laitteen, ajanottotransponderin ja aikakorttimme, jonka ohessa oli odotellessamme täyttämäni keskeytysilmoitus. Pian huoltojoukot olivat trailerin kanssa kohdallamme, ja kotimatkamme alkoi karun koruttomasti.

Vaikka rallimme päättyi keskeytykseen, jäi se silti lähtemättömästi mieleeni. Olin saavuttanut tavoitteeni, koska en ollut kertaakaan pudonnut nuotilta. Seuraavien ajo- ja nuottitreenikilometrien aikana tavoitteeni on kehittää nuotin lukemisen rytmitystä, jotta kolmannen pätkän kaltaisia tapahtumia ei sattuisi. Se tiukka vasen opetti paljon nuotittamisesta, nuottien kirjaamisesta ja lukemisesta sekä nuotitusvauhdin eroista kisavauhtiin. Työlistallani ennen elokuun alussa ajettavaa Vetomies-kisaa on reilusti nuottitreeniä ja eri kuljettajien incar-videoiden katselemista.

Laukaalaisena rallifanina tuleva Vetomies-kilpailu tulee olemaan varmasti unohtumaton kokemus. Alkaahan rallimmekin Laukaan erikoiskokeelta.

Lue juttusarjan kaikki julkaistut osat täältä.

Lue myös nämä

  • Uusimmat