Joukossa on vain yksi kympin oppilas, Kuningas Kalle. Toyota-kuljettaja Kalle Rovanperä oli omaa luokkaansa varsinkin kauden avauspuolikkaalla ja kuittasi lopulta mestaruuden selvällä erolla Hyundai-kuski Ott Tänakiin.
Kiitettävät paperit kaudesta sai lopulta kolme kuljettajaa. Mutta heikompia suorittajia löytyi sitäkin enemmän. Yksi heistä oli Rovanperän tallitoveri Elfyn Evans, josta ennen kauden alkua leivottiin suurinta mestarisuosikkia.
Myös M-Sport Fordin kuljettajille kausi oli tuskainen. Ja se myös näkyy kuljettajien saamissa arvosanoissa.
Vieraskynänä MM-rallikauden arvosanat kuljettajille jakaa 30 vuotta aktiivisesti lajin tuulia haistellut, pitkän linjan free-toimittaja Miika Wuorela.
Kalle Rovanperä 10 (Toyota)
Mitä muuta voisi antaa valtaosan kaudesta 21-vuotiaana ajaneelle kuljettajalle, joka saalisti kuusi osakilpailuvoittoa ja maailmanmestaruuden…? Rovanperä yllätti kaikki muut paitsi itsensä kypsymällä ennätyksellisen nopeasti lajin absoluuttiselle huipulle.
Kausi oli sanalla sanoen täydellinen, sillä lähimmät uhkaajat tippuivat kelkasta jo aikaisessa vaiheessa kautta. Kroatian osakilpailun voitto haastavissa olosuhteissa antoi viitteitä tulevasta. Rovanperä hyödynsi täydellisesti etenkin kauden alun, jolloin hän keräsi valtaosan pistepotistaan ennen vuoden puoltaväliä.
Ensi kausi hallitsevana mestarina tulee olemaan Rovanperälle uusi kokemus. Mutta jos vain Toyota tiiminä pystyy varmistamaan kilpailukykyisyyden, ei ole epäilystäkään, etteikö Rovanperä voisi toistaa tämän kauden menestystään.
Ott Tänak 9 (Hyundai)
Mikäli virolaisen Hyundai olisi tikannut edes pykälän paremmin alkukaudesta, olisi mestaruuskamppailusta tullut huikea vääntö kahden gladiaattorin välillä. Ennen autonsa hybridiyksikön oikkuilua Tänak oli kärkitaistelussa jo Ruotsissa, kuten myös Kroatian asvaltilla. Luotettavuusongelmat eivät kuitenkaan mahdollistaneet täysipainoista mestaruustaistelua.
Miehen taidot eivät ole todistetusti ruostuneet sitten Toyota-vuosien, vaikka ajanjakso Hyundain ratissa oli luvattoman kehno. Siinä valossa Tänakin tiimistä irtaantumisen ymmärtää helposti.
Tänak ei halunnut enää jäädä neljänneksi vuodeksi katsomaan, josko tiimi löytäisi uuden suunnan tekemiseensä. Ilman pätevää tallipäällikköä tiimi on joka tapauksessa kuin kaarna laineilla.
Sebastien Ogier 9 (Toyota)
Vajaan kauden ajanut Ogier näytti, ettei ikä ole esteenä menestykselle. Miksipä olisi, sillä pian 39 vuotta täyttävä ranskalainen ryhtyi osa-aikaiseksi rallitähdeksi vasta hiljattain.
Ogier onnistui voittamaan vain yhden rallin ajamistaan starteista, mutta oli palkintokorokkeella myös kahdessa muussa rallissa. Polte rallin ajamiseen kasvoi Ogierin ajatuksissa etenkin kauden loppua kohden, ja mahdollisuus haastaa nuori tallitoveri kaudella 2023 otti lopulta vallan.
Niinpä Ogier nähdään sarjassa myös ensi kaudella. Vauhti on miehellä yhä tallella, joten odotusarvo Ogierin jokaisessa startissa lupailee aina voittokamppailua.
Sebastien Loeb 9 (M-Sport Ford)
Liekö maestro tietoinen suomalaiskuljettajien perinteestä ajaa 50-vuotisjuhlien kunniaksi vielä yksi MM-ralli. Suorituspaineita ei ole, eikä kympin joukkoon tarvitse enää välttämättä mahtua.
Mahtaisi moinen huvittaa ralli-ikonina tunnettua Loebia, jonka vauhti ei ole hiipunut piiruakaan edes lukulasi-iässä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Onko Loebin voittoisa ajotyyli todellakin niin vaikeasti kopioitavissa, etteivät 20 vuotta nuoremmat kilpakumppanit pysty haastamaan Loebia yhtään paremmin?
Portugalissa Loeb menetti voiton avaimet harvinaiseen ajovirheeseen ja Kreikassa petti Puman tekniikka. Mutta yhtä kaikki, Loebin suorituskyky on edelleen päätä huimaava.
Thierry Neuville 8 (Hyundai)
Kun Hyundai oli saatu viritettyä iskuun, alkoi sijoituksia napsia myös Neuville. Loppukaudesta hän pystyi peittoamaan tallitoverinsa Kreikassa ja Japanissa, mikä vahvistaa sen, että astetta paremmalla psyykellä voisi Neuville olla jopa mestariehdokas.
Siihen miehen taidot eivät kuitenkaan aivan riitä. Pitkä, 13 rallin kausi vaatii niin paljon niin monella eri osa-alueella, että Neuvillen kohtaloksi on muodostunut jo kauan sitten ikuinen sulhaspojan rooli.
Autonkäsittelytaidoltaan Neuville muistuttaa aitoa huippukuljettajaa, eikä lojaalius yhtä tiimiä kohtaan ole huono juttu sekään. Olisi vaikea nähdä Neuville enää minkään muun tiimin kuin Hyundain väreissä.
Dani Sordo 8 (Hyundai)
Espanjalaiskonkari soitetaan hätiin, kun muut konstit eivät auta. Kolme palkintokorokesijoitusta viidestä ajetusta rallista on mainio suoritus.
Ainut kauneuspilkku Sordon iholle tuli kotikisan viidennestä sijasta. Olosuhteissa, jotka hän tuntee parhaiten, jäi Sordo vauhdissa kauas taakse. Miehen itseluottamus ei toimi tilanteessa, jossa ulkopuolisten odotukset ottavat ohjat. Näin on käynyt ennenkin Sordolle Kataloniassa.
Suoritusvarmuudessa Sordo olisi yhä kakkoskuljettajan paikan arvoinen missä tahansa tiimissä. Erikoisinta Sordossa on se, että vaikka hän on ajanut erittäin pitkän, 182 MM-rallia käsittävän uran, joka on sisältänyt myös täysiä kausia, ei häntä ole koskaan pidetty edes teoreettisena mestaruuden tavoittelijana. Sitä mies ei ole myöskään itse itseltään odottanut, mikä kuvaa erinomaisesti hänen rooliaan sarjassa.
Elfyn Evans 7 (Toyota)
Mikäli vastaava romahdus olisi tapahtunut koulumaailmassa, olisi Evansille tullut käynti kuraattorin luona. Käsittämätön suorituskyvyn heikkeneminen kahtena aiempana vuonna MM-jahdissa olleelta kuljettajalta saa kysymään ääneen sitä, oliko nuoren tallitoverin aiheuttama paine liikaa.
Evansin psyyke mureni kuin kiinalainen onnenkeksi, kun hänelle selvisi, että Rovanperä jättää muille vain muruset. Evans ei sittenkään kuulunut Ogierin rintaperillisiin, vaan rallivaltikka vaihtoi omistajaa eri Toyota-kuljettajan käteen. Vaikka Evans on käytökseltään hiljainen herrasmies, ei MM-unelman rapistumisen aiheuttamaa tuskaa ollut vaikea havaita hänestä.
Missään vaiheessa Evans ei tavoittanut sitä punaista lankaa, joka siivitti häntä aiemmin huippusuorituksiin. Osasyynä saattaa olla uusien tekniikkasääntöjen autot, jotka ovat kuin lentokoneita ilman autopilottia.
Esapekka Lappi 7 (Toyota)
Samaiseen seiskan kerhoon menee myös Lapin kausi. Kolme kolmossijaa on kelpo saavutus, mutta ajovirheet Sardiniassa ja Suomessa olivat harmillista juttuja, joskin sijoituksen menetys tapahtui vain Sardiniassa.
Väljä maku jää suuhun lähinnä siitä syystä, että Lappi valitteli taistelutahdon puutetta useammankin kerran kauden aikana. Olisi ollut metkaa nähdä, mihin asti pieksämäkeläisen kynnet olisivat riittäneet, jos hän olisi syttynyt taistelemaan tosissaan.
Tekninen taito riittää, samoin rohkeus hyvänä päivänä, mutta kenties mielessä välkkyvä perhe on saanut ajokengän nousemaan kaasupolkimelta menon äityessä liian tuimaksi.
Takamoto Katsuta 7 (Toyota)
Ei kahta ilman kolmatta. Myös ”Taka” suoritti kuluneella kaudella seiskan arvoisesti. Maailman tehokkaimman rallivalmennuksen tuote on saavuttanut sen tason, jolle ulkopuolisella avulla ja riittävillä harjoitusmahdollisuuksilla voi päästä.
Eroksi MM-osakilpailuvoiton ja Katsutan väliin jää vain hiuksenhieno määrä myötäsyntyistä hulluutta, jota ilman ei voi päästä rallimaailman suurimpien joukkoon. Rohkeus sinänsä on yksi japanilaisen suurimpia vahvuuksia, mutta sitten ei enää tie riitä. Jos viesti selkärangasta falskaa, ajattaa silmä mutkiin helposti ylikovaa.
Vastaavasti, tarkoituksen varovainen eteneminen maaliin pääsyn varmistamiseksi syö sekunteja niin vikkelään, että sijoitus putoaa hetkessä peräpään pitäjäksi. Juuri sellainen taisi sympaattisen kuljettajan kohtalo olla tällä kaudella.
Craig Breen 6 (M-Sport Ford)
Jos oli Evansin pudotus huima, oli Breenin syöksy benjihyppy ilman köyttä suoraan kanjoniin. Tuntuu kuin Breen olisi menettänyt kaiken idean autolla ajamiseen ajohaalarin värin vaihduttua.
Tällä kaudella ei nähty vilaustakaan kuljettajasta, joka ajoi Suomen MM-rallin voitosta vielä viime vuonna. Tekniikkamuutosten tai merkin vaihtumisen piikkiin Breenin suoritustason romahdusta ei voi laittaa. Kyse on puhtaasta koheltamisesta ja noidankehästä, josta ulospääsy olisi vaatinut edes yhden, virheettä sujuneen rallin.
Sitä ei Breenille suotu, vaan kupletin juoni oli ainoastaan veikata, milloin mies lipeää tieltä. Ei ihme, että tavallisesti iloisesti lallatteleva irlantilainen oli usein haudanvakava erikoiskokeiden maalissa.
Gus Greensmith 6 (M-Sport Ford)
Maksukuskin yltäessä samaan kuin tiimin palkkakuljettajan, on asetelmassa jotain nurinkurista. Näin kuitenkin kävi, vaikka virheitä molemmat tekivät melko lailla yhtä monta kumpikin.
Kaksi pohja-aikaa kielivät tason nostosta, mutta isossa kuvassa, tasaisuuden puuttuessa ne lämmittävät yhtä pitkään kuin housuun virtsaaminen talvella. Greensmith saavutti kauden aikana lakipisteensä kuljettajana, joten mitään uutta ja erikoista ei ole enää odotettavissa, mikäli britin ura vielä jatkuu.
Breenin ja Greensmithin kannalta ikävää oli se, että heiltä vietiin kaikki teoreettinen selittelyn mahdollisuus sillä, että aina kun mestari Loeb tarttui Puman rattiin, oli jälki aivan erilaista. Niinpä M-Sportin osaavan henkilökunnan kohtalona on varojen puutteessa jatkaa inhorealistista suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen.
Pierre-Louis Loubet 6 (M-Sport Ford)
Jos useimmat Toyota-kuljettajat edustivat seiskan kerhoa, oli Fordilla ajavien vuoro tukevoittaa välttävän arvosanan kerhoa. Loubet on yksi heistä, vaikka vauhti olikin parempaa kuin Hyundain heittoautolla kaudella 2021.
Loubet johti Kreikassa avauspäivän jälkeen, mutta isojen poikien kinkerit olivat hieman liikaa nuorelle miehelle, ja paluu arkeen oli raju. Satunnaiset hyvät EK-ajat ovat parasta, mihin Loubet voi jatkossakin pystyä.
Juuri tässä ollaan kuitenkin rallin huipputason portilla. Matkaa huipulle, ohi kerberoksen, jatkavat vain ne, joille yhden pienen välitavoitteen saavuttaminen ei lyö pataa jumiin. Voittoon ajavan kuljettajan on pystyttävä 20 fantastiseen suoritukseen kolmen päivän aikana.
Oliver Solberg 6 (Hyundai)
Hyundailta tylyt lähtöpassit saanut Solberg haukkasi liian suuren palan kakkua, ja sitten olikin hyvät neuvot kalliit. Jyväskylän ulosajon jälkeen Solberg oppi rauhoittamaan menoaan ja vaikutti löytäneen taloudellisen tyylin, mutta se oli sittenkin liian vähän liian myöhään.
Hyppy Rally1-autoon ja kohtuuttoman suuret odotukset ovat myrkyllinen yhdistelmä. Rally1-auto on tarkoitettu miehille, joiden kivekset ovat jo laskeutuneet. Solberg tippui ikävään rakoon, sillä tallipaikkojen vähyys tarkoittaa sitä, että isän on laitettava kättä taskuun ja rykäistävä homma uudestaan liekkeihin.
Se onnistuu ainoastaan Rally2-luokan kautta, sillä vuokrapeli M-Sportilta syventäisi vain ahdinkoa, kun oppi jäisi saamatta ja ajettavana olisi vain asiakasversio altavastaajana kilpailevalta tiimiltä.
Adrien Fourmaux 5 (M-Sport Ford)
Yksi uusi ranskalainen rallimaailman huipulle olisi varmasti sopinut trikolorin edustajille, mutta niin ei ollut määrä tapahtua. Fourmaux’n paikka ei ole MM-sarjassa Rally1-auton ratissa, vaikka viime vuonna vielä näytti hyvältä.
Ongelma on sama kuin muilla keskitason kuljettajilla. Itsensä voi pakottaa ylittämään mukavuusrajan nostamalla vauhdin äärimmilleen, mutta tuolloin, luonnollisuuden puuttuessa, on vain ajan kysymys, milloin napsahtaa.
Hyvä tuuri kestää ani harvoin 300 EK-kilometrin matkaa, joten peltisepän ja hinausautoyrittäjän puhelinnumerot pikavalinnassa ei ole yhtään pöllömpi idea. Fourmaux oli Montessa ensimmäinen Rally1-auton pilkkonut. Jatkoa seurasi Kroatiassa, Sardiniassa ja Belgiassa, minkä jälkeen jäähypenkki kutsui.
Katso alta kauden päättäneen Japanin MM-rallin kooste.
